Tunnelmia Helsinki Litistä

Venla Lepänaho, 1. kesäkuuta 2018

25. – 26.5.2018 järjestettiin Helsingissä Savoy-teatterissa neljättä kertaa kansainvälinen kirjallisuusfestivaali Helsinki Lit, jonka tarkoitus on esitellä käännöskirjallisuuden uutuuksia. Lavalle nousi jo perjantai-illan aikana moni ulkomainen kirjailija sekä suomalainen kirjoistaan tunnettu haastattelija.

Vaikka Helsingin kesä oli kauneimmillaan, oli Savoy-teatterin sali silti täynnä kirjallisuudesta kiinnostuneita kuuntelijoita. Illan kirjat olivat teemoiltaan hyvin synkkiä, ja keskusteluja seurattiinkin hämärässä salissa, jossa valot oli suunnattu lavalla keskusteleviin kirjailijoihin.

Illan ensimmäinen kirjailijavieras oli ruotsalainen Johannes Anyuru, jota haastatteli Kjell Westö. Anyurun kirja He hukkuvat äitiensä kyyneliin (De kommer att drunkna i sina mödrars tårar) kertoo mielisairaalassa olevasta muslimitytöstä, joka sanoo tulevansa tulevaisuuden fasistisesta Ruotsista, jossa Ruotsin vihollisilla, joihin tyttö kuuluu, ei ole ihmisarvoa. Keskustelu käsitteli paljolti vihaa ja terrorismia, erityisesti Charlie Hebdon iskua, jonka myötä alun perin kevyemmäksi tarkoitettu kirja muuttui todella synkäksi kuvaukseksi.

Johannes Anyuru. Photo by Mercies May

Toisessa keskustelussa kohtasivat Jani Toivola ja Iranissa syntynyt, mutta Ruotsissa kasvanut Golnaz Hashemzadeh Bonde. He keskustelivat Bonden toisesta romaanista Olimme kerran (Det var vi), joka kertoo Iranista Ruotsiin muuttaneesta äidistä ja äidinrakkaudesta, jota tämä ei kuitenkaan kykene tarjoamaan, koska on itse niin rikki. Kirjassa käsitellään äidin ajatuksia, joita ei koeta hyväksyttävinä, kuten kateutta omaa lastaan kohtaan ja kokemusta siitä, ettei voi itse auttaa lastaan, vaikka yleinen ajatus on, että lapsen pitäisi olla aina etusijalla kaikessa.

Viimeinen keskustelu ennen väliaikaa oli virolaisen Ilmar Taskan ja Sofi Oksasen. Taska on aiemmin työskennellyt elokuva-alalla, mutta on sittemmin siirtynyt enemmän kirjallisuuden puolelle. Viime vuonna hän julkaisi ensimmäisen romaaninsa Pobeda 1946. Romaanissa kerrotaan Neuvostoliitossa asuvasta pojasta ja Pobedalla ajavasta mukavasta miehestä, jonka hän tapaa ja jolle hän sinisilmäisesti kertoo asioita muun muassa perheestään.

Ilmar Taska kertoi paljon myös omasta elämästään Neuvostoliitossa. Hän syntyi Kirovissa Siperiassa, jonne hänen perheensä oli karkotettu, mutta myöhemmin he palasivat takaisin Tallinnaan. Taska kuvaili, miltä tuntui elää tietäen, kuinka maailma todellisuudessa oli hyvin erilainen kuin väitettiin ja kuinka lapsen oli silti näytettävä tietämättömältä asioiden oikeasta laidasta. Neuvostoliitossa harjoitetun jatkuvan tarkkailun nykyaikaisena versiona voi Taskan mukaan toimia sosiaalinen media, jonne ihmiset antavat suuria määriä tietoa, jota voidaan käyttää hyödyksi moniin arveluttaviinkin asioihin.

Puolen tunnin tauon jälkeen lavalle astuivat Hannele Mikaela Taivassalo ja argentiinalainen Samanta Schweblin. He keskustelivat Schweblinin ensimmäisestä romaanista Rescue Distance tai Fever Dream (Houreuni), joka oli viime vuonna ehdolla Man Booker Prizen saajaksi. Kirjassa kulkevat käsikkäin kaksi tarinaa, jotka muodostuvat pimeässä huoneessa lähellä kuoleman rajaa käytävästä dialogista Amandan ja pienen pojan Davidin välillä.

Schweblin ja Taivassalo keskustelivat paljon myös käännöksistä, koska kirjan nimestä on kaksi eri englanninkielistä versiota, jotka voivat antaa lukijalle hyvinkin erilaisen kuvan teoksesta. Koska romaanista ollaan tekemässä myös elokuvaa, Schweblin kertoi vaikeuksista, jotka liittyvät asioiden esitystapaan juonessa, ja sivusi samalla sitä, kuinka kirja antaa lukijalle vapautta kuvitella itse.

Illan viimeisessä haastattelussa Morten Strøksnes ja Juha Hurme keskustelivat Strøksnesin uusimmasta teoksesta Merikirja (Havboka). Se kertoo tositarinan kirjailijasta ja hänen ystävästään Hugosta, jotka haluavat pyydystää jäähain. Samalla pohditaan meren tärkeyttä ja evoluutiota sekä luonnon tuhoutumista ja luontoon liittyvien sanojen häviämistä. Tärkeänä teemana kirjassa on myös ystävyys.

Vaikka Helsinki Lit on suunnattu aikuisille, joita valtaosa yleisöstä oli, eivätkä kirjailijat ole tunnettuja nuortenkirjailijoita, voivat myös kirjallisuudesta kiinnostuneet nuoret saada paljon irti tapahtumasta. Kaikki kirjat eivät välttämättä ole esimerkiksi teemoiltaan nuoria erityisesti kiinnostavia, mutta useat esitellyt kirjat käsittelevät myös nuoren näkökulmasta tärkeitä aiheita. Myös pelkkä keskusteluiden seuraaminen on mielenkiintoista, vaikka itsessään kyseisen kirjan lukeminen ei niin suuresti kiinnostaisi.

Jos Helsinki Litin ohjelma alkoi kiinnostaa tai osa esityksistä jäi katsomatta, festivaalin ohjelman voi käydä ainakin toistaiseksi katsomassa Yle Areenasta. Nähtävissä on myös aikaisempien vuosien materiaalia.

Helsingissä järjestetään myös hiukan samankaltainen YA-kirjallisuuteen keskittyvä tapahtuma Hel-YA 29.9. jo toista kertaa. Jos siis olet enemmän kiinnostunut nuorille ja nuorille aikuisille suunnatusta kirjallisuudesta, on se hyvä mahdollisuus päästä kuulemaan varsinkin kotimaisia YA-kirjailijoita.