K. K. Alongi ja kuinka jännitystä kirjoitetaan

Kirjailija Katariina Alongi tunnetaan trillerimäisestä Kevätuhrit-kirjasarjastaan. Lukufiiliksen haastattelussa hän paljastaa, ettei itse kestä oikein katsoa jännittäviä sarjoja tai lukea jännittäviä kirjoja.

Kerro hieman itsestäsi ja suhteestasi lukemiseen ja kirjoittamiseen. Minkälainen lukija ja kirjoittaja sinä olet?

Olen aina lukenut paljon. Lapsena mulla oli aina kirja kädessä ja kun tarinan lukeminen oli kesken, en nähnyt enkä kuullut mitään. Äiti saattoi tulla karjumaan nimeäni ihan viereen ja en huomannut ollenkaan (äidiltä tuli yleensä tässä vaiheessa savu korvista…). Luen vieläkin paljon, mutten nyt ihan sentään samanlaisessa koomassa kuin nuorena. Nykyään myös kuuntelen paljon äänikirjoja, se on tosi kätevää kun joutuu paljon vaikkapa ajamaan autolla. Tykkään etenkin dekkareita kuunnella lukemisen sijaan.

Yleensä mulla on parikin kirjaa kesken samaan aikaan, yksi äänikirja, yksi sähköinen kirja ja yksi perinteinen kirja. Luen fiktion lisäksi myös paljon muitakin kirjoja erilaista minua kiinnostavista aiheista. Nyt juuri luen sähköistä kirjaa läsnäolosta ja kuuntelen Tyttö junassa kirjan kirjoittaneen Paula Hawkinsin uusinta kirjaa englanniksi

Olin lapsena myös kova kirjottamaan. Aluksi kirjoitin päiväkirjaa ja lyhyitä tarinoita, yleensä hevosista, koska olin jo lapsena hevoshullu. Yläasteella aloin kirjoittaa runoja ja joitakin niistä julkaistiinkin koulun lehdessä ja muissakin pikkujulkaisuissa. Unelmoin jo silloin kirjan kirjoittamisesta. Sitten kirjoittaminen jäi, kun lähdin opiskelemaan ja tekemään töitä. Vasta 20 vuoden tauon jälkeen aloitin kirjoittamisen uudelleen kirjoittamalla blogeja ja lyhyitä artikkeleita lehtiin. Noin kymmenen vuotta sitten lähdin kirjoittamaan ensimmäistä novelliani. Kirjoitin sen uusiksi seitsemän kertaa ja sinä aikana opin todella paljon kirjan kirjoittamisesta. Kävin samaan aikaan netissä paljon erilaisia kirjoittamisen kursseja. Kirjoitin vielä silloin toisella äidinkielelläni englanniksi, mutta pikkuhiljaa mielessäni kypsyi ajatus myös suomeksi kirjoittamiseksi. Senkin aloitin blogilla ja myöhemmin siirryin kirjoittamaan Kevätuhreja.

Kirjoitan tällä hetkellä muutaman tunnin päivässä, nelisen kertaa viikossa. Joskus enemmän, joskus vähemmän, riippuen viikosta. Menen aika fiilispohjalla ja jos kirjottaminen ei suju, teen jotakin muuta tai vaihdan kirjoitusprojektia (niitä on aina muutama kesken). Joskus on kuitenkin pakko rutistaa tekstiä, vaikka ei siltä tuntuisikaan. Silloin mua yleensä auttaa se, että luen mitä olen edellisellä kerralla kirjoittanut. Tarina yleensä tempaa mukaansa ja pääsen taas eteenpäin. Toinen vaihtoehto on liikunta, sen avulla yleensä aivoni taas tuottavat uusia ideoita.

Mistä sait idean kirjasarjaan?

Idea Kevätuhrien ensimmäiseen kirjaan syntyi vahingossa ja melkein itseni siitä tietämättä! Olimme parin kaverini kanssa kesällä jutelleet siitä, mitä tekisimme ja minne menisimme, jos maailmassa olisi jokin iso katastrofi. Tämä keskustelu jäi ilmeisesti alitajuntaani muhimaan sillä muutamaa kuukautta myöhemmin Jade (eräs kirjani henkilöistä) ilmestyi päähäni. Näin hänet mielikuvituksessani pimeässä metrossa hortoilemassa ja tajusin, että tämähän pitää kirjottaa ylös. Siitä se sitten lähti, Kevätuhrit tarina. Itsellänikään ei ollut aavistustakaan siitä mihin tarina oli menossa ja edes sen henkilöistä. Nämä kaikki selvisivät itsellenikin vasta kirjoittamisen kautta.

Miksi valitsit kyseisen lajin (jännitys / trilleri)?

En valinnut genreä, vaan se valitsi minut, kuten edellisestä kysymyksestä käy ilmi. Luulen kuitenkin, että se tuli aika luontevasti minulle siksi, että olen lukenut paljon trillereitä ja tykännyt katsoa televisiosta sarjoja, joissa on jännitystä ja yllättäviä juonenkäänteitä. Olen kuitenkin tosi herkkä tyyppi ja joskus en voi katsoa joitakin todella pelottavia sarjoja tai elokuvia. Sama pätee pelottavien kirjojen lukemiseen. Siksi joskus huvittaa, että itse kirjoitan jännitystä, kun juuri ja juuri pystyn sellaista edes itse lukemaan. Monet elokuvat ovat jääneet kesken, koska en vain yksinkertaisesti kestänyt katsoa niin jännittävää tarinaa! Mutta ehkäpä tämä myös auttaa mua kirjoittamisessa, sillä kun itsellä alkaa kirjoittaessa tukka nousemaan pystyyn, tiedän olevani oikeilla jäljillä!

Miltä kirjasarjasi saama vastaanotto on tuntunut? Osasitko odottaa sitä?

Olen tietenkin ollut tosi ilahtunut siitä, että kirjoistani on tykätty. Se on erityisesti ollut hienoa, että monet ovat kertoneet lukeneensa kirjani, vaikka eivät yleensä tykkää lukemisesta tai juurikaan lue kirjoja. Itse en oikein edes tiennyt mitä odottaa, kun Kevätuhrit julkaistiin, mutta toivoin tietysti, että sille löytyisi oma lukijakuntansa.

Mitä vinkkejä antaisit kirjoittajalle, joka haluaa kirjoittaa ”jännittävästi”, mihin silloin kannattaa kiinnittää huomiota? Miten itse rakennat kirjoihisi tilanteet, jotka ovat jännittäviä, jopa pelottavia ja / tai muuten tapahtumarikkaita?

Tämä on vaikea kysymys, koska tuossa jo kerroin, en kauheasti suunnitellut tuota ensimmäistä kirjaani etukäteen. Toista osaa tietysti piti jo vähän miettiä etukäteen enemmän ja nyt kolmatta osaa suunnittelen jo ihan tosissani. Toisaalta itselleni ei sovi liiallinen suunnitelmallisuus, sillä silloin en kykene kirjoittamaan vapaasti. Toiset taas suunnittelevat kirjan alusta loppuun hyvinkin tarkasti ennen kuin kirjoittavat sen.

Vaikka en ehkä paperilla suunnittele kirjojani kovinkaan tarkasti ennen kuin ne kirjoitan, työstän niitä kuitenkin kokoajan päässäni. Luotan alitajuntaani ja käytän paljon aikaa vain ”miettimiseen” vaikkapa lenkkeillessäni ulkona koirien kanssa. Keksin jatkuvasti erilaisia juonenkäänteitä, joista suurin osa ei päädy kirjan kansien väliin. Lisäksi minulla on myös muutama luottolukija, jotka lukevat tekstejäni ja kertovat fiiliksiään lukemastaan. Eräs ystäväni on ”aivopankkini”, hänen kanssaan juttelemme paljon kesken olevasta tarinastani ja siinä jutellessa saan yleensä ne parhaat ideat. Joskus hän myös ehdottaa jotakin ja vaikka se ei päätyisikään kirjaani, siitä voi lähteä liikkeelle jokin toinen idea. Tykkään tällaisesta aivoriihestä, sillä mitä enemmän asioita puin ääneen, sitä parempia ideoita mulle yleensä tulee.

Olen myös kova näkemään unia ja yritän kirjoittaa niitä aamuisin ylös heti herättyäni, sillä joskus sieltä löytyy myös ideoita siihen, mitä seuraavaksi voisi tapahtua…

Joskus myös kirjoitan muutama eri version jostakin kirjassa olevasta kohtauksesta tai kirjoitan sen eri henkilöhahmon näkökulmasta. Tämäkin auttaa löytämään sen parhaimman tavan tuoda kirjaan jännitystä. Kokeileminen onkin tärkeä työkalu, sitä pitää uskaltaa käyttää rohkeasti. Samoin tekstin muokkaamista. Joskus siirtelen kokonaisia kappaleita eri kohtiin, jotta saan jännitettä tekstiin tai painan tylysti delete-näppäintä.

Minusta tärkeintä on löytää itselleen sopivin tyyli kirjoittaa ja se löytyy vain kirjoittamalla. Itselläni kesti kauan tajuta, että mun ei kannata liikaa suunnitella, muuten menen lukkoon ja kirjoittamisesta ei tule mitään. Alkuun nimittäin yritin tehdä erilaisia suunnitelmia ja käyttää kortteja ja aikajanaa ja vaikka mitä juonen kehittelemiseen, koska olin kuullut, että näin kirja tulisi kirjoittaa. Ja ehkä joku päivä kirjoitankin jonkun kirjan tälläkin tekniikalla. Se ei kuitenkaan ole ollut sopiva strategia Kevätuhri-sarjan kirjoittamiseen!