Juuli Niemi kehottaa uskomaan itseensä silloin kun kukaan muu ei tunnu uskovan
Lukufiilis kyseli kirjailija Juuli Niemen tuntemuksia lukemisesta ja selvitti vinkit oman tekstin kirjoittamiseen!
Kerro hieman sinusta ja suhteestasi lukemiseen. Minkälainen lukija sinä olet?
”Lukeminen on ollut osa elämääni tavallaan jo ennen kuin opin lukemaan, laitoin nimittäin isosiskon lukemaan minulle kirjoja ääneen ennen kouluikää. Sitten kun aloin itse hahmottaa kirjaimia sanoiksi ja lauseiksi asti alkoi intohimoinen lukuharrastus. Nykyään lukeminen on kirjailijana myös työtäni ja tässä elämänvaiheessa ehdin lukea mielestäni koko ajan liian vähän. Silti lukeminen ei ole minulle pakko vaan mahdollisuus.”
Mikä lukemisessa on parasta ja miksi?
”Eniten nautin siitä, kun kirja alkaa viedä ilman ennakkovaroitusta. Se on aina yllätys, koskaan ei voi tietää mitä teksti aikoo minussa tehdä.”
Kehen kirjan henkilöön olet samaistunut eniten?
”En osaa oikein koskaan vastata tähän. Enemmänkin koen sukulaissieluisuutta henkilöhahmoihin ja rakkaita hahmoja voivat olla niin Anaïs Ninin 20-30-luvun pariisilaistaiteilijat kuin Jukka Viikilän kuviteltu vanhenava Karl Ludvig Engel romaanissa Akvarelleja Engelin kaupungista. Tai toisena hetkenä vaikka Kirsi Kunnaksen tunteellinen siili, kukapa ei välillä samastuisi siihen siiliin?”
Minkä kirjan miljööseen haluaisit matkustaa?
”Luin lukioiässä Arundhati Royn Joutavuuksien jumalan ja se kolahti kovaa. siitä asti Etelä-Intian Kerala on kiinnostanut.”
Mikä kirja on tehnyt sinuun suuren vaikutuksen?
”Liian monta listattavaksi! Se menee vähän myös ikävuosien mukaan, alle parikymppisenä pidin kovasti Arundhati Royn ja Anaïs Ninin lisäksi Peter Hoegista ja Isabel Allendesta ja Sylvia Plathista. Ja yläasteella rakastin Kaari Utrion Vaskilintua, halusin kovasti samastua sen päähenkilöön Terheniin, vaikka oikeasti meillä taisi olla yhteistä vain pituus.
Mikä on ollut mieleenpainuvin lukukokemus tai muisto kirjoihin ja lukemiseen liittyen?
”Kirjoihin liittyy minulla monia sellaisia muistoja, joiden oikeasti koen muuttaneen elämääni. Joskus lukukokemus menee johonkin niin syvälle, että se näyttää suuntaa, saa menemään eteenpäin tai katsomaan taakse, ravistaa jotain niin ettei siihen ole sanoja, ettei auta kuin etsiä siihen loputtomasti sanoja.”
Lukufiiliksen teemana on tässä Mun tarina. minkä vinkin antaisit nuorelle kirjoittajalle tai sellaiselle, joka haluaisi alkaa kirjoittaa?
”Kirjoittamiselle pitää ottaa aikaa, ihan niin kuin mihin tahansa muuhunkin! Ei kannata olla ensimmäistä versiota kohtaan liian ankara, toisaalta on hyvä olla valmis muokkaamaan ja kirjoittamaan uusiksi. Kirjoittaminen vaati ajan ja intohimon lisäksi myös työtä ja kärsivällisyyttä. Hakeudu myös muiden kirjoittajien pariin ja opettele antamaan ja ottamaan vastaan palautetta, siitä on usein hyötyä myös omalle kirjoittamiselle. Usko itseesi erityisesti niinä hetkinä kun kukaan muu ei tunnu uskovan.”
Sinä olet kirjoittanut monipuolisesti erilaisia tekstejä aina käsikirjoituksista runoihin. Ajatteletko koskaan tekstilajia ennen kuin alat kirjoittaa tai kirjoittaessa? Onko jokin tekstilaji, jonka koet eniten omaksesi?
”Olen onnekas siitä että olen saanut kirjoittaa niin monta rakastamaani lajia. Käsikirjoittaminen eroaa monella tavalla proosan tai runon kirjoittamisesta. Aina ei aloittaessa voi olla varma, alkaako teksti ottaa lyriikan vai romaanin vai novellin suuntaa. Nykyään tiedän kyllä useimmiten mitä lajia alan kirjoittaa, annan kuitenkin itselleni mahdollisuuden yllättyä. En osaa sanoa mikä laji on rakkain, onneksi ei tarvitse valita. Kirjojen kirjoittamista tituleeraan aina kuitenkin ”omaksi kirjoittamiseksi”, elokuvakäsikirjoitus on taas pohja, jonka päälle moni muu alkaa toteuttaa itseään.”
Miten oman kirjoitustyylin löytää?
”Kokeilemalla, kokeilemalla, kokeilemalla.”
Lukeminen on..
”Kuin oma lapsi. Sitä rakastaa aina ja ikuisesti”.