13 syytä – menestyskirja vastaan menestyssarja

Johanna Valjakka, The YA Diaries, 4. heinäkuuta 2017

Jay Asher: Kolmetoista syytä
Alkuteos: Thirteen reasons why
2007

“I hope you’re ready, because I’m about to tell you the story of my life. More specifically, why my life ended. And if you’re listening to these tapes, you’re one of the reasons why.”

Alunperin jo vuonna 2007 julkaistu kirja Thirteen reasons why on nyt – kymmenen vuotta myöhemmin – noussut jälleen suureen suosioon siitä tehdyn Netflix-alkuperäissarjan vuoksi.

Clay Jensenin kesätyökaveri ja koululainen Hannah Baker on tappanut itsensä – ja jättänyt jälkeensä 7 kaksipuolista kasettia. Kaseteilla on kolmetoista tarinaa; niillä esiintyy joukko ihmisiä, joille Hannah puhuu, kertoen yhdelle kerrallaan, miksi hän on syyllinen hänen itsemurhaansa. Clay joutuu kuuntelemaan tuskaisesti kasettien läpi, jotta hän tietää miksi hän on itse kaseteilla. Samalla hänelle paljastuu, kuinka julmia ihmiset voivat olla, ja kuinka pienetkin teot voivat aiheuttaa vakavia seurauksia.

Jo vuosien ajan olen noudattanut nyrkkisääntöä “kirja ensin” – siten mieli voi esimerkiksi itse luoda hahmoille ja miljöille ulkonäöt, eikä noudattaa vain elokuvaversiossa tarjottua vaihtoehtoa. Tämän kirjan kohdalla en kuitenkaan voinut toimia näin, koska kuten yllättävän moni muukin, sain kirjasta selville vasta sarjan ilmestyttyä.

Katsoin sarjan siis ensin, ja muutaman kuukauden jälkeen törmäsin pokkariversioon tarinasta Berliiniläisessä tavaratalossa, jolloin en voinut vastustaa sen ostamista. Ahmin teoksen nopeasti ja sen verran sarjalla ja kirjalla on eroa, että niitä voi helposti vertailla keskenään.

KIRJASSA JA SARJASSA ERILAISTA:

OSA HAHMOISTA

Suurin osa hahmoista on samanlaisia sekä kirjassa että sarjassa. Etenkin Hannahin ironinen huumorintaju on saatu välitettyä kirjasta sarjaan saumattomasti, ja sarjassa käytetään jopa suoria lainauksia Hannahin vuorosanoista. Muutamaa hahmoa oli kuitenkin muunneltu sarjaa varten niin paljon, että en voinut olla ottamatta asiaa esille.

Näkyvin esimerkki on Courtney Crimsen. Kirjassa Courtney on koulun suosituin, täydellisin tyttö, joka pystyy saamaan kenet tahansa tekemään mitä tahansa. Hän on juuri se tyttö koulussa, jonka kanssa joko tahtoo olla, tai jonka kanssa tahtoo olla samanlainen.

Muuten hänen hahmossaan ei ole paljonkaan syvyyttä, mutta hänen manipuloivaa, muita hyväksi käyttävää luonnetta ja hänen kauneuttaan korostetaan useassa kohtaa.

Sarjassa hän on taas aasialainen oppilaskunnan hallitukseen johtoon pyrkivä hikipinko, jolla on homovanhemmat (kirjassa normaali ydinperhe – yhdessä olevat heterovanhemmat) ja joka yrittää itse piilotella omaa homouttaan. Ratkaisu saattaa olla sarjan kannalta parempi, jotta siihen saadaan lisää draamaa, mutta kirjan Courtney on nuorten keskuudessa helposti tunnistettava hahmo. Siksi Courtneyn hahmon koko konseptin muuttaminen vähentää tarinan samaistuvuutta – kaikki ovat varmasti elämänsä aikana törmänneet Courtneyn kaltaiseen henkilöön. Toisaalta, sarjan Courtneylla on paljon enemmän kerroksia, ja ihmiset, jotka itse pelkäävät oman seksuaalisuutensa paljastumista voivat samaistua häneen.

KASETTIEN SISÄLTÖ

Lukiessani kirjaa sarjan jo katsottuani, huomasin että sarjaa varten kasettien tarinoita oli liioiteltu todella paljon.

Sarjassa Courtney oli väittänyt kaikille, että Hannah on lesbo ja suostuu kolmen kimppoihin ja Tylerin ottama valokuva, jossa Hannah ja Courtney suutelevat levisi koko koululle. Kirjassa Courtney sanoi ainoastaan, että Hannahilla on hauskoja yllätyksiä lipastonsa laatikossa ja Tylerin ottama valokuva heistä antamassa toisilleen hartiahierontoja ei koskaan levinnyt minnekään.

Sarjassa Justin huhun lisäksi levitti kuvaa, mikä antoi olettaa että hänen ja Hannahin välillä tapahtui muutakin kuin suudelma, kun taas kirjassa levisi lievempi versio sarjassa levinneestä huhusta. Sarjassa Ryanin julkaisema runo alkoi alusvaatteiden kuvailulla, kun taas kirjan runossa ei ollut mitään seksuaalista.

Sarjassa Hannah selvästi pistää Brycelle vastaan ja osoittaa, että tahtoo pois tilanteesta, joka myöhemmin johtaa raiskaukseen. Kirjassa Hannah myöntää itse, ettei sanonut ei tai yrittänyt lähteä, hän vain antoi sen tapahtua.

Myös Jessin ja Alexin tarinoita on sarjassa laajennettu. Ylipäätään, vain muutama kirjan alkuperäisistä tarinoista kaseteilla säilyi yksityiskohtaisesti sellaisenaan. Ehkä syynä on se, että visuaalisessa tarinassa ja televisiosarjassa täytyy olla enemmän draamaa. Se kuitenkin myös tuntui siltä, etteivät sarjan tuottajat uskoneet alkuperäisten tarinoiden olevan riittävän painavia syitä johtamaan itsemurhaan, ja heidän täytyi dramatisoida niitä jotta Hannahin ratkaisu tuntuisi loogiselta.

Siinä lepää mielestäni kirjan hienous – Hannah sanoo, ettei mikään syy yksin riitä itsemurhaan. Hän viittaa jatkuvasti lumipalloefektiin – asiat kertyvät, ja pallo suurenee, kunnes lopulta alunperin kämmenen kokoinen lumipallo on muuttunut suureksi ja murskaavaksi. Hengenvaaralliseksi. Tämän kautta kirja myös opettaa, että pienimmilläkin teoilla on seurauksia, joten ihmisten täytyy ruveta miettimään, mitä he tekevät ja sanovat.

JUONEN KULUN NOPEUS

Yksi piirteistä, joka sai minut tykkäämään sarjasta vähemmän, oli kuinka hitaasti Clay kuunteli kasetteja. Tuntui kestävän ikuisuuden kunnes hän pääsi yhden kasetin läpi. Totta kai tämän taustalla on se, että tarinasta täytyi saada tietty määrä jaksoja. Jaksoja oli yhteensä 13, yksi per kasetti. Kirjassa Clay kuunteli kaikki kasetit peräkkäin, tehokkaasti yhdessä yössä.

Vaikka sarjassa Clayn hidas kasettien kuunteleminen turhautti minua muiden joukossa, katsoja pystyi näkemään esimerkiksi miten muut hahmot reagoivat kuultuaan kasetit ja miten Hannahin vanhemmat voivat. Sarja antoi ikään kuin jatko-osan kirjalle – mitä tapahtuu Clayn oman pään ulkopuolella? Mitä tapahtuu muiden kaseteilla olevien ihmisten päissä?

Sekä nähtyäni sarjan että luettuani kirjan sain täyden käsityksen ja kokonaisuuden Hannahin itsemurhaan johtaneista asioista ja sen seurauksista. Lukukokemus ei olisi ollut samanlainen ilman syvyyttä, mitä sarja tarjosi muiden hahmojen kohdalla, mutta olen iloinen ettei kirja venyttänyt kasettien kuuntelua niin pitkälle aikavälille.

KIRJASSA JA SARJASSA SAMANLAISTA:

SANOMA

Sanoma on mielestäni erittäin hyvä – useammat nuoret kuin ihmiset edes tiedostavat elävät samanlaista elämää kuin Hannah, ja kokevat samanlaista lumipalloefektiä. Vaikka kirja käsittelee erittäin herkkää aihetta, se käsittelee sitä mielestäni hyvin ja realistisesti, viestien etenkin ettei esimerkiksi masennuksen tarvitse aina olla lopputulos suuresta kriisistä. Pienet asiat vaikuttavat – erityisesti pienet asiat siinä, miten kohtelemme toisiamme vaikuttavat.

Teoksen kokonaisvaltainen sanoma kertoo meille, että meidän täytyy alkaa kohtelemaan toisiamme paremmin: oli sitten kyse huhun levittämisestä, toisen esineellistämisestä tai yksityisyyden rikkomisesta.

VASTAANOTTO
Vastaanotto on ollut suurimmaksi osaksi hyvää. Monet nuoret ovat avoimesti kertoneet, että kirja on rohkaissut heitä muuttamaan käyttäytymistään muita kohtaan. Muutamat ovat jopa suoraan sanoneet, että kirja pelasti heidän henkensä (yksi asia, mitä kirjassa tuodaan esille on se, ettei Hannah hankkinut apua, kun taas nämä nuoret ovat ymmärtäneet puhua asiasta muille).

Kritiikkiä on kuitenkin myös esitetty paljon. On tuotu esille, että kirja tai sarja eivät näytä kuinka lopullinen vaihtoehto itsemurha on. On jopa pelätty, että itsetuhoiset nuoret saavat tarinasta ajatuksen tehdä samalla tavalla, koska se luo vaikutelman että syylliset saadaan vastuuseen ja voi itse jäädä katsomaan kuinka he kärsivät.

Siitä huolimatta, tarinan yleinen sanoma muiden hyvän kohtelun tärkeydestä on voittanut. Kolmetoisyytä onrkerstanpylväs YA-kirjallisuudessa, koska se on aidosti aiheuttanut muutoksen nuorten käyttäytymisessä toisiaan kohtaan.

Sarja 3,5/5
Kirja 5/5

Jutun on kirjoittanut The YA Diaries -blogin Johanna. The YA Diaries on suomenkielinen YA-kirjallisuudelle omistettu blogi. Lukufiilis ja The YA Diaries tekevät yhteistyötä kesän ajan.

Kuvat: Johanna Valjakka