Marja-Leena Tiainen: Poika, joka katosi. Avain. 2015.
Hanna on tavallinen, 17-vuotias tyttö, joka kulkee aina kouluun pikkuveljensä Mikon kanssa. Kaikki muuttuu, kun Mikko katoaa yllättäen jälkiä jättämättä. Epätoivoisen etsinnän aikana toivo syttyy ja sammuu monta kertaa, mutta Hannan vanhempineen täytyy vain kestää epätietoisuutta ja jatkaa elämäänsä, kunkin omalla tavallaan.
Poika, joka katosi on nopealukuinen, kirjoitettu mitään peittelemättä tai käyttämättä minkäänlaisia kiertoilmauksia. Siitä huolimatta tapausta ei liioitella; aiheestaan huolimatta tarinaa on miellyttävä lukea ja teos sopii luettavaksi kenelle tahansa. Poika, joka katosi on selkokirja ja siksi lauseet ovat hyvin tiiviitä ja lyhyitä. Kieli on kuitenkin sujuvaa ja toteava tyyli sopii kirjan aiheeseen loistavasti.
On häiritsevää, jopa epärealistista, kuinka välinpitämättömiä jotkut henkilöt ovat katoamisen suhteen. Äidistä on tehty melkein jopa ylireagoiva ja Hannasta äitinsä lohduttaja, joka ei tunnu pahemmin surevan tilannetta. Isän rooli saa lopulta hyvän päätöksen, mutta muun muassa Hannan aikuinen serkku tuntuu reagoivan lapsen tavoin.
Vaikka surua ei liioitella, se olisi voitu ottaa enemmän esille. Sen sijaan, että surun käsittely olisi ollut suuremmassa osassa, se jää valitettavasti voimakkaasti tarinan taustalle. Tästä huolimatta teos on hieno ja ansaitsee tulla luetuksi.
Tähdet: 4