Härskejä selostuksia sinkkuudesta kuulokkeiden läpi

Johanna Valjakka, 17 v. , 8. marraskuuta 2018

Henriikka Rönkkönen: Mielikuvituspoikaystävä ja muita sinkkuelämän perusasioita (Atena Kustannus, 2016) Storytel

Tällä viikolla kokeilin jotain uutta: ensimmäistä kertaa elämässäni en nostanut uutta kirjaa käteen, vaan laitoin kuulokkeet korviini ja painoin “play”. Henriikka Rönkkösen Mielikuvituspoikaystävä ja muita sinkkuelämän perusasioita -kirjan kuuntelu Storytelissä oli kokonaisvaltaisesti mielenkiintoinen kokemus.

”Miksi edes yrittää mitään, kun kaikki menee kuitenkin vituilleen?” sanoo äänikirjan lukija. Lause on aika tyhjentävä kuvaillessaan teoksen alkuosan sävyä. Rönkkönen pyrkii tarinoillaan Pasista, Jussista, Herra Steriilistä, Nännikarvamiehestä ja monesta muusta rikkomaan sinkkuelämän illuusion; puhkaisemaan kuplan, joka sisältää kliseitä Sinkkuelämää -televisiosarjasta ja Cosmopolitanista. Parikymppisen sinkun päivät sisältävät kiihkeää seksiä ja vaaleanpunaisten drinkkien juomista parhaiden ystävien kanssa? Rönkkösen mukaan totuus on toinen – tämän tilalla on seksitauteja, stalkkaamista ja humalassa jätettyjä ääniviestejä, joihin ei saa vastausta.

Kirja tuntui alussa ensisijaisesti masentavalta. Rönkkönen laukoo totuuksia, joita ei halua kuulla. Toisaalta, juuri nämä ovat niitä totuuksia, joiden pitää tulla kuuluviin. Uskoisin, että sävyyn vaikutti erittäin paljon lukijan ääni: monotoninen sekä selkeästi ja hitaasti puhuva ääni tottakai auttaa kuulijaa ymmärtämään sisällön, mutta äänen mekaanisuus hukuttaa alleen kirjailijan omaäänisyyden, joka nimenomaan tässä teoksessa on oleellinen elementti. Itseironia ja musta huumori jäivät kadoksiin viisituntisen äänikirjan ensimmäisen kahden tunnin aikana, jolloin jäin miettimään, olisiko tämä kirja parempi luettuna paperisena.

Viiden tunnin jälkeen kokonaisuus oli kuitenkin rohkaiseva masentavan sijaan: kaikkien sinkkuelämän seikkailujen jälkeen teoksen protagonisti ei löydä itselleen täydellistä prinssiä, vaan lähtee etsimään itseään. Teos kannustaa henkiseen kasvuun ja viimeisen tunnin aikana lukijan ääneenkin on tottunut. Toisaalta Sinkkuelämää -televisiosarjan luoman kuplan puhkaiseminen ei loppumetreillä onnistu, koska protagonisti saa suositusta naistenlehdestä oman kolumnin sinkkuelämästä kirjoittamiselle, kuten sarjan päähenkilö Carrie Bradshaw konsanaan.

Lukijan ääni oli minulle ongelma, mutta se ei varmasti ole tätä kaikille. Sitä paitsi se oli ainoa vika, jonka äänikirjan kuuntelemisesta löysin. Lähdin koitokseen skeptisenä, koska olen yksi niistä, jotka rakastavat kantaa kirjaa mukanaan kaikkialle. Kirjan tuoksu ja sen paino käsissä on minulle tärkeä osa lukukokemusta. Kokemus oli kuitenkin todella myönteinen. Kirjaa on vaikeaa lukea ulkoiluttaessa koiraa tai kokatessa, mutta yhtäkkiä se olikin mahdollista.

Storytel -applikaatiota on todella helppoa käyttää, ja kirjan pystyi ladata offline -tilaan, jonka ansiosta pystyin kuuntelemaan teosta muun muassa istuessani lentokoneessa. Mielikuvituspoikaystävän sisältö oli esseemäistä siinä mielessä, että välillä tuntui, kuin olisin kuunnellut podcastia. Tämän seurauksena minua houkuttelee kuunnella seuraavaksi kirja, jonka sisältö on täysin päinvastainen, esimerkiksi tarinamuotoinen fantasiaromaani.

Rönkkösen kirja Mielikuvituspoikaystävä toimii elämänoppaana ja vertaistukena jokaiselle sinkulle, höystettynä muutamalla tarinalla hiivatulehduksesta. Storytel taas on oiva väline jokaiselle kirjallisuutta rakastavalle, koska se mahdollistaa kirjallisuuden tuomisen niihin hetkiin, joissa kirjan pitäminen on ennen tuntunut kömpelöltä ja lukeminen on ollut hankalaa. Täten suosittelen Rönkkösen Mielikuvituspoikaystävää ja suosittelen Storyteliä. En vain suosittele niitä yhdessä.