Kahden maailman välillä

Ida Meyer, 16v., 18. heinäkuuta 2018

Angie Thomas: Viha jonka kylvät, (Otava 2017)

Poliisi pysäyttää Khalilin ja Starrin auton rikkinäisen takavalon vuoksi. Tilanne kuitenkin eskaloituu nopeasti ja poliisi ampuu Khalilin kuoliaaksi Starrin silmien edessä, syyttä. Miksi tällaista tapahtuu? Mikä on mennyt pieleen? Ja missä? Näihin kysymyksiin tarvitaan kipeästi vastauksia.

Viha jonka kylvät kertoo koskettavan tarinan 16-vuotiaan Starr-nimisen tytön elämästä. Starr on valmis astumaan esiin ja taistelemaan poliisin uhriksi joutuneen lapsuudenystävänsä ja samalla koko mustan yhteisön oikeuksien puolesta hinnalla millä hyvänsä.

Starr on köyhän slummin kasvatti. Hän asuu Garden Heightsissa äidin, isän ja kahden veljensä kanssa. Hän käy Williamsonin valmistavaa koulua kaupungin paremmalla puolella. Williamsonissa Starr edustaa vähemmistöä, afroamerikkalaisia. Hänellä on valkoihoinen poikaystävä Chris ja muutama hyvä ystävä, Maya ja Hailey.  Chris, Maya ja Hailey elävät aivan erilaisessa maailmassa kuin Starr. He elävät rikkaassa aidatussa naapurustossa, jossa lapset saavat lähteä vapaasti ulos. Toisin on Garden Heightsissa, jossa pienetkin lapset ovat vaarassa joutua ammutuiksi alueella riehuvien jengien vuoksi.

Perhe ja läheiset ovat Starrille kaikki kaikessa. Varsinkin poliisin työtä tekevä Carlos-eno kannustaa häntä lakkaamatta vaatimaan oikeutta Khalilille. Starr joutuu kuitenkin elämään kahden eri maailman välillä: Garden Heightsissa mellakoiden ja ammuskelun keskellä, Williamsonissa ihmisten keskellä, jotka eivät ymmärrä, mitä hän joutuu käymään läpi. Hän puhuu ystävilleen Williamsonissa eri tavalla kuin ystävilleen Garden Heightsissa ja käyttäytyy koulussa aivan eri tavalla kuin kotikulmillaan, eikä hän uskalla kiroilla tai sanoa kenellekään vastaan, koska ei halua leimautua ”hulluksi mustaksi tytöksi”.

Starr kerää lopulta rohkeutensa ja päättää mennä kertomaan kohtalokkaan illan tarkemmista yksityiskohdista rikostutkijalle. Lopulta tutkija kysyy: ”Kuuluiko Khalil jengiin?” ”Myikö hän huumeita?” ”Omistiko hän asetta?” Vaikka Khalil olisikin kuulunut jengiin, ei se poistaisi sitä tosiasiaa, että poliisi on syyllistynyt raakaan murhaan. Mutta poliisithan eivät joudu vastuuseen teoistaan, koska ovat poliiseja ja tietävät, mitä tekevät. Vai tietävätkö?

Romaani herättää varmasti paljon erilaisia tuntemuksia. Itselleni päällimmäiseksi jäi turhautumisen ja vihan tunne. Turhauduin siitä, pääsemmekö koskaan tässä yhteiskunnassa siihen pisteeseen, että jokainen ihmishenki olisi samanarvoinen ihonväriin katsomatta. Tunnen myös vihaa sellaisia viranomaisia kohtaan, jotka eivät kykene näkemään ihmisen ulkokuorta syvemmälle.

Viha jonka kylvät kertoo kaunistelematta afroamerikkalaisten elämästä, jota varjostaa synkkä historia. Monet saattavat kuvitella, että ihonväristä johtuva sortaminen ja rasismi on jäänyt menneisyyteen. Ihmisten on kuitenkin avattava silmänsä. Ihmisten on luettava tämä kirja, ja ymmärrettävä, että Khalil on yksi monista. Khalilin kohtalo ei ollut sattumaa. Tätä tapahtuu kaiken aikaa, ja meidän on aika tehdä siitä loppu. Meidän on aika alkaa kyseenalaistaa sitä tosiasiaa, että poliisit ampuvat nuoria afroamerikkalaisia, mutta eivät koskaan joudu vastuuseen teoistaan. Meidän on ryhdyttävä toimeen, jotta oikeus toteutuisi ja seuraavalla tarinalla olisi onnellisempi loppu.

Luulen, että tätä teosta voisi suositella ihan jokaiselle. Jokaiselle, joka on kiinnostunut yhteiskunnallisista vääryyksistä, joita afroamerikkalaiset joutuvat kokemaan vielä nykyäänkin. Jokaiselle, joka on kiinnostunut siitä, miten voisi itse omalla olemassaolollaan tehdä tästä maailmasta hieman paremman paikan. Tarvitsemme enemmän Starrin kaltaisia rohkeita persoonia astumaan esiin ja vaatimaan oikeutta Khalilin kaltaisille.