Kannuja ja kuumotusta

Harri Hertell, 14. joulukuuta 2017

Miikka Niiranen & Pekka Salminen: Sä maksat

Sä maksat
Johnny Kniga, syksy 2017
266 sivua

Kannuja ja kuumotusta

Sä maksat on kuvaus pohjois-helsinkiläisestä graffitimaalariporukasta, jonka keskuudessa uhkarohkeus on hyve ja maalaaminen, frendit sekä niiden kanssa dokaaminen elämän tarkoitus. Porukalla on paletti melko pahasti sekaisin ja touhu tietenkin sen mukaista: parikymppisten antisankarien päivät kuluvat lähinnä kaljaa lipitellen, pilveä poltellen, paskaa jauhaen ja kannuja hommaten. Välillä maalit pitää varastaa Motonetistä, mutta toisinaan kesätöistä saaduista rahoista riittää muutama euro myös harrastustoimintaan.

Yöt ovatkin sitten eria asia. Silloin crewi herää henkiin, kerää lekansa kasseihin ja suuntaa suorinta tietä maalauspuuhiin. Nämä sällit eivät suosi laillisia vaneriaitoja vaan aerosolia tarttuu junien, metrojen, alikulkusiltojen ja erinäisten rakennusten pintoihin. Mitä feimimpi spotti, sitä parempi. Maalaushommiin mallia otetaan tietysti vanhemmilta tekijöiltä ja tarinan edetessä kuumotukset kyybelien ja savitakkien kanssa kasvavat siinä määrin, että arki alkaa olla jo vainoharhaista, pitkälti syystäkin.

Kirjan kirjoittaneet Miikka Niiranen ja Pekka Salminen tunnetaan parhaiten suositun Gasellit rap-yhtyeen Hätä-Miikkana ja Päkänä. Herrojen esikoisteoksesta ei hurttia huumoria, katukieltä, kuumotuksia tai testosteronia puutu. Kirjan vahvuuksia onkin sujuva tarinankerronta ja uskottava, pohjimmiltaan hyvätapaisten, mutta pahasti hukassa olevien, nuorten miesten dialogi sekä ajatuksenjuoksu. Nuorten vandaalien mielessä ei asioita kovin pitkälle funtsita eikä elämän isoista kysymyksistä turhia puhista. Tärkeämpää onkin miettiä missä käydään seuraavaksi väsäämässä tai mihin suuntaan pitäisi lähteä pinkomaan kun vartija on taas kintereillä.

Nuorten miesten läpänheittoa

Sä maksat on suunnattu aiheensa ja tunnelmansa puolesta erityisesti nuorille miehille, enkä itse sitä välttämättä lähtisikään muille suosittelemaan. Kirjassa nimittäin nuorukaisten ajatuksenjuoksuun tai tunnemaailmoihin ei paljoa muuta mahdu, kuin oman frendiporukan pitkälti miehiset, tai sanotaanko pikemminkin poikamaiset, jutut.

Teoksessa graffitiryhmän taustoja avataan valitettavan vähän, mutta lukijalle jää kyllä käsitys, että kaikilla kirjan hahmoista on taustallaan vähintäänkin semisti rikkonainen perhe. Tätä puolta ei kuitekaan opuksessa juuri ruodita, mikä on sinänsä sääli, sillä samasta syystä hahmot jäävät joiltain osin yksiulotteisiksi. Toisaalta kun perhetaustat ovat tarpeeksi perseellään, ei omista asioista usein paljoa halutakaan jutustella. Silti kirja olisi ollut lukukokemuksena nykyistä kiinnostavampi, jos teoksen hahmojen taustoja ja motiiveja oltaisiin avattu hieman enemmän. Kirja ei myöskään pohdi paljoakaan laittoman maalaamisen etiikkaa. Toisaalta tämän kaltainen moraalinen pohdiskelu ei kirjan hahmojen suuhun kyllä sopisikaan.

Piissejä ja kaupunkikulttuuria

Sä maksat on ensimmäinen suomalainen kaunokirjallinen teos, jossa graffitimaailma on tapahtumien keskeinen näyttämö. Yllättävää onkin, että jo yli 30 vuotta Suomessa aktiivisesti olemassaollut alakulttuuri ilmestyy kaunokirjallisuuteemme vasta nyt. Sä maksat on aiheensa puolesta pioneeriteos, mutta muotonsa ja tyylinsä puolesta kirjalle on helppo löytää useitakin edeltäjiä. Hengenheimolaisuutta teokselle löytyy esimerkiksi Tuomas Vimman 2000-luvun alun kirjoista, tosin sillä erotuksella, että tämän tarinan henkilöt ovat kotoisin Maunulasta, eivätkä suinkaan vauraasta, eteläisestä Helsingistä. Mikko Rimmisen Kallioon sijoittuvan Pussikaljaromaanin (Teos, 2004) laiskan letkeä tunnelma ei ole myöskään tälle kertomukselle kovin kaukaista sukua. Vanhemmastakin kirjallisuudesta löytyy vertailukohtia. Sä maksat onkin helppo nähdä jatkumona esimerkiksi Alpo Ruuthin vuonna 1969 julkaistulle Kämpälle, jossa seurataan 1950-luvun Sörkan nuorison elämäntapoja.

Tässä jatkumossa Sä maksat ei ehkä ole kaunokirjalliselta anniltaan kaikkein timanttisinta kärkeä, mutta arvostusta on annettava sen uskottavalle, nykyslangin täytteiselle dialogille, tarinan vaivattomalle juoksutukselle ja aihepiirille, jota kukaan ei ole aiemmin kotimaisessa kirjallisuudessa käsitellyt. Sä maksat on helppo kuvitella monen kirjoja lukemattoman nuoren miehen käteen. Juuri siinä piileekin kirjan vahvuus: parhaimmillaan se tulee johdattelemaan lukemisen pariin lukuisia sellaisia, jotka eivät kuluta iltojaan kirjojen kanssa, vaan ihan joissakin muissa puuhissa.