Pintaa raapaiseva aikakapseli

Iida Ahonen, Tampereen yliopisto, 13. syyskuuta 2014
Jay Asher: Kolmetoista syytä (Otava 2014)

Hannah Baker on tehnyt itsemurhan.

Pian tapahtuman jälkeen 16-vuotias Clay Jensen löytää kotioveltaan paketin, jossa on seitsemän kasettia. Kaseteilla Hannah kertoo 13 syytä siihen, miksi päätyi tekoonsa. Jokaisella nauhalla paljastuu salaisuus yhdestä henkilöstä.

Clay on yksi kolmestatoista syystä, mutta ei ole ainoa, joka saa kuunnella kasetit. Ne kiertävät kaikilla Hannahin ja Clayn koulutovereilla, joiden nimi mainitaan nauhoilla.

Jay Asherilla on nuortenkirjansa idean ansiosta menestyksen ainekset käsissään. Asher on löytänyt paljon käsitellylle aiheelle uuden lähestymistavan, yhdistänyt vakavaan itsemurha-teemaan kevyemmän ja kiinnostavan aikakapseli-ulottuvuuden. Harmi vain, että lopulta sekä kirjan rakenne että juoni tuottavat pettymyksen, vaikka aikakapseli olisi saattanut tuoda jotain uutta myös lukioikäisten nuorten kuvaukseen.

Alkuasetelma lupailee omaperäisyyttä tarinaan ja Hannahin itsemurhan syihin, mutta kirja kutistuukin ylidramaattiseksi yritykseksi kääntää lukijan kyynelkanavat täysteholle. Väkisin väännettyyn dramatiikkaan turtuu, ja kirjan rakennekin on puuduttava. Teksti koostuu lähes yksinomaan Hannahin kasettijorinoista ja Clayn pintapuolisista, itsesäälivistä ajatuksista, joita on vaikea erottaa toisistaan.

Hannah Bakerin ongelmat olivat samoja kuin jokaisella kasvavalla teinitytöllä: kuka on ystäväni, kuka vain esittää? Miksi minua ei kutsuttu perjantai-illan bileisiin? Näkeekö minusta, keneen olen ihastunut? Jos Hannah olisi keskittynyt nauhoituksillaan luokkatovereidensa pikkumaisen syyttelyn sijaan todelliseen mielipahansa aiheuttajaan, yksinäisyyteen, lukijalla olisi käsissään jotain todella vaikuttavaa. Nyt Asher luo Hannahista ilkeämielisen kuvan, vaikka se tuskin oli tarkoitus. Hannahin tarina ei herätä ajatuksia, vaan ärsyttää. Aivan kuin kasetit piilottelisivat itsemurhan todellista syytä tavallisten kasvukipuilujen alle. Ainoastaan viimeinen tarina tekee vaikutuksen ja yllättää.

Kolmetoista syytä kertoo laimeasti teinien ongelmista, eikä tarjoa syytä Hannahin kohtalosta kiinnostumiseen. Kirja saakin pohtimaan ainoastaan sitä, kuinka julmaa niin on ajatella. Miten toisen ihmisen itsemurhasta ja sen syistä voi olla välinpitämätön, olkoonkin kyseessä fiktiivinen henkilö?