Lähettämättömiä kirjeitä

Johannes Helama, 15v., 27. kesäkuuta 2018

Emily Trunko: Rakas kuka vaan – Kirjeitä joita ei koskaan lähetetty, (Otava 2018)

Rakas kuka vaan on Emily Trunkon kokoama kirja kirjeistä, joita ihmiset ovat kirjoittaneet hänen perustamaansa Dear My Blank-nimiseen Tumblr-blogiin 15-vuotiaan Emilyn innoittamana. Emily aloitti bloginsa vuonna 2015, koska halusi ottaa selvää, onko muillakin samanlainen tapa kirjoittaa lähettämättömäksi jääviä kirjeitä. Blogin suosio kasvoi nopeasti ja se sai näkyvyyttä myös muualla mediassa.

Kirjaan kootut kirjeet ovat henkilökohtaisia ja saavat tunteet pintaan. Anonyymit kirjeet on eroteltu kirjassa teemoihin, kuten rakkaus, perhe, ystävät, menetys ja sydänsurut. Kirja on visuaalisesti vaikuttava ja värilliset sivut, kuvat ja erilaiset fontit sopivat kirjeisiin loistavasti. Tässä yksi kirjan kirjeistä:

On ihana kuunnella, kun selität minulle sateen syytä. Minusta taivas on surullinen, koska me ollaan niin kaukana toisistamme. Mutta ihan pian nähdään. Lupaan sen.

A”

Avasin kirjan ensimmäistä kertaa junassa ja luin sen yhdeltä istumalta. Jo ensimmäisen kirjeen kohdalla herkistyin ja saatoin itkeäkin, mutta se oli vasta alkua. Kirjan edetessä yritin vain varoa kastelemasta pienen kirjani värikkäitä sivuja. Tietysti osa kirjeistä oli myös hauskoja ja erityisesti rakkauskirjeet hymyilyttivät lempeydellään. Toivottavasti ajoittaiset nyyhkäisyni ja naurahdukseni eivät häirinneet kanssamatkustajia.

Parasta kirjeissä olivat paljaat tunteet ja inhimillisyys. Toiselle tavanomaiselta tuntuva elämä oli minulle vaikuttavaa ja ainutlaatuista. Jotkut kirjeistä olivat vain muutaman lauseen mittaisia, toiset monien sivujen pituisia. Ne olivat kuitenkin kaikki selvästi tärkeitä kirjoittajilleen. Ihmiset olivat kirjeiden avulla tunnustaneet ihastuksiaan, päästäneet irti menetetyistä rakkaista ja purkaneet vihaansa.

Kirjeisiin pystyi samaistumaan ja osa tuntui kuin omasta elämästä kertovilta, toiset taas antoivat kurkistaa muiden elämiin, jos ei itse kokenut tapausta omakseen. Kirjeet olivat nopeita ja vaivattomia lukea, joten suosittelen kirjaa kesälukemiseksi niille, jotka kaipaavat tekemistä muutamaksi tunniksi (tai päiväksi, jos malttaa välillä laskea kirjan käsistään)