Minne tytöt kadonneet

Sakke Kangas, Härmän lukio, 8. toukokuuta 2017

Minne tytöt kadonneet, Lehtolainen Leena, kansi: Markko Taina

Leena Lehtolaisen kirjassa Minne tytöt kadonneet (Tammi, 2010) käsitellään päähenkilö Maria Kallion Afganistanin-työmatkaa ja sen jälkeistä työtä ja elämää Suomen Espoossa. Maria Kallio on ylikomisaario Espoossa, kunnes saa työtarjouksen Afganistanista. Afganistanissa Maria kouluttaa uusia poliisikokelaita ja joutuu hirveän tapahtuman keskelle. Tarina etenee Suomen Espooseen jossa Maria saa uusia jännittäviä työtehtäviä. Tarinan edetessä huomataan, kuinka Lehtolainen on ottanut teokseensa mukaan tämän ajan monikulttuurista Suomea.

Minne tytöt kadonneet teos on Lehtolaisen kirjoittamien Maria Kallio rikosromaanien 11. kirja. Lehtolaisen kirjoittamassa kirjassa on hyvin suora kerronta kuten myöskin elävältä tuntuva kuvaileminen poliisityöstä ja muista kirjan tärkeistä aiheista. Kirja tuntuu etenevän nopeasti ja juoni liikkuu sujuvasti ja ennalta-arvaamattomasti. Kirja on myöskin helppolukuinen, eikä mikään jää epäselväksi kirjaa lukiessa. Lehtolainen on onnistunut mielestäni vangitsemaan tapahtumien tunnelman ja ihmisten väliset suhteet loistavasti. Esimerkiksi hyvin kuvailevat ja monipuoliset kerrontatavat välittävät tunnelmaa. Kirja on myös selkeä ja helppolukuinen.

Kirjan päähenkilö Maria Kallio on espoolainen perheenäiti, joka työskentelee poliisina. Maria on itsevarma nainen, joka on menestynyt hyvin miesvoittoisella alalla. Maria tulee monien erilaisten ihmisten kanssa toimeen, mutta kirjassa nähdään myös poikkeuksiakin. Marian ollessa temperamenttinen ja varma nainen osaa hän myös olla kiltti, empaattinen ja hyväsydäminen. Sen huomaa Marian suhtautumisesta toisten suruun ja menetykseen. Kun vertaan itseäni Kallioon, huomaan meissä eroavaisuuksia. En pystyisi Marian tavoin pitämään päätäni kylmänä tilanteissa, joita hän kohtaa kirjassa. Myöskään minun rohkeuteni ei ole vielä Marian rohkeuden vertaisella tasolla.

Sain idean kirjan lukemiseen äidiltäni, joka on innokas lukija. Hän suositteli minulle kirjaa, koska kysyin häneltä vinkkiä hyvän rikoskirjan suhteen. Äitini kehotti minua lukemaan Minne tytöt kadonneet -kirjan, sillä hän oli itse joutunut jättämään sen kesken, koska se oli liian jännittävä hänen makuunsa. Itse pidän jännittävistä rikoskirjoista ja suosittelen kirjaa muillekin, joita kyseinen aihe kiinnostaa. Kirjassa on jännitystä ja monimutkaisia käänteitä, jotka saivat minut lukemaan kirjan nopeasti loppuun. Minua on alkanut kiinnostamaan myös muut Lehtolaisen Maria Kallio -sarjan kirjat.

Kirjassa pidin eniten henkilöiden välisistä suhteista. Marian ja muutamien kollegoiden välit olivat viileät, minkä teksti osoitti hyvin kuvailemalla. Teksti kuvailee myöskin Marian välejä tämän perheeseen ja vierailemassa olleeseen isään. Myös rikoksiin liittyvien ihmisten suhteet Maria osaa pitää hyvinä ja luottamuksellisina, minkä ansiosta rikokset alkavat selvitä. Monet sivuhahmoista ovat hauskoja tai erikoisia persoonia. Heidän ajatuksiaan ja mielipiteitään on mielenkiintoista ja hulvatonta lukea. Kirja on erittäin hyvä kokonaisuus ja suosittelen sitä kaikille. Kirja laittaa miettimään asioita ja nykyistä maailmaa.