”Selfieiden ottaminen ja kiroilu on ihan okei”

Lotta Leikoski, 2. marraskuuta 2017

Rosa Meriläinen & Saara Särmä: Anna mennä – opas hauskempaan elämään, S&S, 2016

Kun kirjan nimi on Anna mennä – opas hauskempaan elämään, mutta kannessa on silti kaksi naista tuimat ilmeet kasvoillaan, joutuu lukija hieman hämmentymään. Miten nämä kaksi, Rosa Meriläinen ja Saara Särmä, voivat kertoa hauskemmasta elämästä, kun he eivät itsekään näytä kovin huvittuneilta?

Elämän hauskuus ei kuitenkaan aina näy kasvoilta eikä kirjaa kuulu arvioida kansikuvan perusteella. Jo sisällysluettelo saa kiinnostuksen heräämään – kirjassa on käsitelty kaikki mahdollinen synnytyksestä ystävyyteen. Alkusanat kertovat lukijalle sen, minkä on jo voinut arvata. Kun kirjan kirjoittajat ovat Suomen kaksi kuuluisinta feministiä, ei tule yllätyksenä se, että myös heidän kirjoittamansa opas on feministinen. Näkökulma on elämäntapa-oppaaseen tervetullut ja sitä on käsitelty hyvin. Vaikka tähän aikaan kehitystä voisi luulla feminismin intersektionaalisuuden olevan itsestään selvää, täytyy Meriläiselle ja Särmälle silti nostaa hattua sen esiin tunnustamisesta. Suomessa asiasta on käyty keskustelua harmillisen vähän.

Kirja on kirjoitettu Meriläisen ja Särmän puheenvuoroina, joiden pituus vaihtelee aiheesta riippuen. Aiheita käsitellään henkilökohtaisella tasolla, ja esimerkiksi Särmän väitöstilaisuus pystytään liittämään kokemuksena moneen aiheeseen. Vakavista aiheista kirjoitetaan rennolla tyylillä, ja lukija voi melkein kuvitella istuvansa samassa kahvilassa kirjoittajien kanssa ja olevansa osa keskustelua.

Anna mennä käsittelee niin monia eri aiheita, että joistain on väistämättä ainakin vähän eri mieltä kirjoittajien kanssa. Joissain kohdissa minun teki mieli sanoa oma mielipiteeni ja vakuuttaa muut siitä. Samalla lailla joissain kohdissa halusin kiittää kirjoittajia siitä tavasta, jolla he puhuvat vaikeista aiheista. Uskon, että kirja on parhaimmillaan silloin, kun siitä haluaa keskustella lukemisen jälkeen, ja tämä kirja on loistava esimerkki siitä. Luettuani kirjan halusin käydä feminististä keskustelua oikeastaan mistä vain, missä vain ja kenen tahansa kanssa.

Yleensä minun on helppo nostaa kirjoista esiin lempikohtani, mutta tämän kirjan kanssa se oli vaikeaa. Jokaisesta sivusta saa irti niin paljon uutta, että kirjan luettuaan on täynnä uutta innostusta ja inspiraatiota. Loppujen lopuksi parasta oli kysy ja vastaa -osiot, joissa perinteisiin kysymyksiin annettiin ihan uusia vastauksia.

Anna mennä on kirjalle todella osuva nimi. On vapauttavaa lukea kirjaa, jossa kerrotaan, että selfieiden ottaminen tai kiroilu on ihan okei. Senpä vuoksi suosittelen kirjaa kaikille, jotka empivät liian kauan ennen tekemistä tai pelkäävät helpoilta tuntuvia juttuja. Kirjan alkusanoissa todetaan osuvasti, että “ei ole mitään pelättävää, joten anna mennä”. Se on myös se viesti, joka kirjan lukijalle kuuluisi jäädä käteen.