Tyttöjen vastarinta patriarkaattia vastaan

Nelli Laajaranta, 19 v. , 4. joulukuuta 2018

Jennifer Mathieu: Näpit irti! (suom. Lotta Sonninen), Otava 2018

Näpit irti! on Jennifer Mathieun neljäs kirja. En ollut aikaisemmin kuullut kyseisestä kirjailijasta, mutta kirja yllätti positiivisesti. Kirja on nuortenkirja, mutta mielestäni kirja sopisi luettavaksi sekä teini-ikäiselle että vähän vanhemmallekin henkilölle.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat texasilaiseen pikkukaupunkiin, jossa päähenkilö, lukion kakkosluokkalainen Vivian ystävineen asuu. Vivianin lukiossa pojat heittelevät tytöille törkeitä ja alistavia kommentteja ja joskus käyvät jopa käsiksi, mutta opettajat eivät puutu asiaan. Tyttöjen sorto ei rajoitu vain oppilaisiin, vaan tyttöjen vaatetusta tarkkaillaan opettajien toimesta tarkasti ja esimerkiksi liian tiukkoihin housuihin pukeutuneet saattavat saada huomautuksia tai joutua pukemaan koululta löytyviä vanhoja collegepaitoja peitoksi. Tätä perustellaan sillä, ettei poikien opiskelu häiriintyisi tyttöjen liian paljastavan pukeutumisen vuoksi. Samanaikaisesti osa pojista käyttää paitoja, joissa on seksuaaliseen häirintään rinnastettavia vitsejä, mutta niihin ei puututa ollenkaan.

Vivianin äiti Lisa kuului nuoruudessaan feministisiin Riot Grrrl-punkkareihin, mutta nykyään hän ei juuri puhu nuoruudestaan. Vivian kuitenkin aina välillä tutkii hänen äitinsä nuoruuden muistolaatikkoa, josta löytyy muun muassa vanhoja kuvia sekä itsetehtyjä lehtiä, joita kutsuttiin zineiksi. Viviania kiehtoo hänen äitinsä nuoruusvuodet ja sen ajan kapinahenki sekä rohkeus, mutta  aluksi hän ei voisi kuvitellakaan uskaltavansa nousta koulunsa epäkohtia vastaan. Vivian itse on kirjan alussa hyvin ujo ja pelkää vetävän itseensä epätoivottua huomiota koulun kiusaajapojilta, joten hän pysyttelee hiljaa oman ystäväpiirinsä parissa, johon kuuluu hänen paras ystävänsä Claudia sekä kolme muuta tyttöä, Kaitlyn, Meg ja Sara. Vivianin koulussa on kuitenkin aloittanut kaksi uutta opiskelijaa, jotka käyvät hänen kanssaan samaa englanninkurssia: kiivasluonteinen Lucy sekä mysteerinen Seth. Vivian ihastuu Sethiin suorastaan ensisilmäyksellä, mutta Lucyyn hän pitää aluksi etäisyyttä, koska Lucyllä on tapana ottaa esille koulussa huomaamansa syrjintä ja häirintä, mikä on saanut hänet sekä häirikköpoikien että opettajien silmätikuksi.

Eräänä päivänä Vivianilla tulee kuitenkin mitta täyteen. Koululla on illalla jalkapallo-ottelu, ja yhdellä jalkapallojoukkueen pojista on päällään paita, jossa lukee ”kivat jalat, mihin aikaan ne aukeaa?”. Sama poika käy häiriköimässä Lucyä, eikä kukaan puutu asiaan. Vivian ärsyyntyy niin paljon, että hän sanoo kaikille olevansa sairas, jottei hänen tarvitse mennä katsomaan illan ottelua ja joukkueen ärsyttäviä jäseniä. Aluksi Vivian aikoi vain katsoa erästä dokumenttia, jonka hän on katsonut vuosia sitten äitinsä kanssa. Dokumentti kertoo erään Riot Grrrls- bändin laulajasta ja ajasta, jolloin sanomaa levitettiin ilman internetiä. Yhteisen ajatusmaailman omaavia ihmisiä löydettiin levittämällä zine-lehtisiä, bändejä perustamalla ja soittamalla keikkoja sekä myymällä kasetteja.

Katsoessaan dokumenttia Vivian muistaa äitinsä nuoruuden muistolaatikon ja sieltä löytyvät lehtiset, ja ihailee äitinsä rohkeutta. Hän kaivaa esiin kyseisen laatikon ja lueskelee sieltä löytyviä zinejä, ja päättää tehdä sellaisen salassa itse omalle koululleen.

Seth on juuri muuttanut Texasin Austinista East Rockportiin vanhempiensa kanssa. Vivian ja Seth tapaavat ensimmäistä kertaa Vivianin jakaessa zinejään koulun käytävillä, ja Vivianin zinet jäävät heidän väliseksi salaisuudeksi. Seth on hyvin erilainen kuin koulun häirikköpojat, mikä vetää Viviania puoleensa. Hän ymmärtää Vivianin näkökulman, mutta välillä syyllistyy inttämään vastaan Vivianin tuodessa ongelmia esille sanomalla, etteivät kaikki pojat ole sellaisia. Väite tuntuu Vivianista turhauttavalta, sillä Sethiltä menee Vivianin pointti ohi täysin. Seth kuitenkin tarinan edetessä alkaa kuuntelemaan Viviania enemmän.

En ollut kuullut Jennifer Mathieusta ennen, eikä kirjan aihepiiri kuulu yleensä lukemieni kirjojen pariin, mutta Näpit irti! Yllätti minut hyvin positiivisesti. Vaikka kirjan henkilöt ovat minua nuorempia, ei minusta juurikaan tuntunut että olisin lukenut nimenomaan nuorten kirjaa, sillä kirjan teema tasa-arvo on ajankohtainen jokaisessa ikäluokassa. Kirja on hyvin kirjoitettu, eikä sitä malttanut laskea käsistään ennen kuin sen sai luettua kokonaan. Suosittelen kirjaa jokaiselle, joka on vähänkään kiinnostunut kulttuurin murroksesta ja tasa-arvon kehittymisestä.