Viestejä Koomasta

Olga Havukoski, Kallion lukio, 8. kesäkuuta 2016

Viestejä koomasta kertoo Varsalassa asuvasta Silvasta, joka nauttii täysin rinnoin ysiluokkaa edeltävästä kesästä parhaan ystävänsä Jeminan kanssa. Jemina on luokkansa suosittu tyttö, joka saa Silvan suostuteltua milloin mihinkin; tytöt ovat jääneet kiinni niin näpistelystä, tupakanpoltosta kuin alkoholin juomisestakin. Eräänä lämpimänä kesäiltana tytöt päättävät lähteä viettämään iltaa kahden tapaamansa pojan kanssa, ja muutaman siiderin jälkeen Jemina yllyttää Silvaa hyppäämään sillalta jokeen. Silva epäröi hetken, mutta hyppää. Eikä nousekaan heti pintaan.

Silva havahtuu oudosta, todellisuuden ja unimaailman välimaastossa olevasta paikasta: Koomasta. Hän tapaa siellä kohtalontovereitaan, jotka taistelevat Silvan tavoin hengestään ja toivovat vielä heräävänsä. Koomassa Silva saa tehtäväkseen viedä tärkeitä viestejä eläville. Viestejä pitää viedä moottoripyöräonnettomuudessa pahasti loukkaantuneen Jessen vanhemmille, betoniporsasta päin ajaneen Adan perheelle ja tyttöystävälle, sekä kiusatulle luokkatoverille Inkerille. Kaikki viestit voivat mullistaa vastaanottajansa elämän, ja Silva päättää, että Koomasta on herättävä ja viestit toimitettava perille keinolla millä hyvänsä.

Kirjan kerronta on sujuvaa ja nopeatempoista, mikä saa ajan kulumaan kuin siivillä kirjaa lukiessa. Viestejä koomasta on aiheeltaan rankka, koskettaen varmasti niin nuorempaa kuin vanhempaakin lukijaa, ja siinä käsitellään vaikeita asioita aina koulukiusaamisesta traagisiin kuolemiin. Teoksessa olisi ollut potentiaalia täyden viiden tähden kirjaksi, mutta aiheiden käsittely jää kirjassa kuitenkin melko pintapuoliseksi kun ihmisiin tai tapahtumiin ei pureuduta kovin syvälle ja luvut jäävät sisällöiltään melko suppeiksi, jättäen turhan monta kysymystä lukijan mieleen.

Pisteitä Marja-Leena Tiainen saa kirjassaan puolestaan nuorten välisten suhteiden käsittelystä; yläasteikäisten ystävysten väliset draamat ja riidat tuodaan hyvin todentuntuisesti esille, eikä nuorten henkilöhahmojen välisissä kemioissa löydy teennäisyyksiä, joihin useat nuortenkirjat sortuvat. Erityismaininnan saavat kirjassa nuorten välisistä ihastumisista kertominen, joka tapahtuu hyvin luonnollisesti kliseitä käyttämättä, ja Silvan ja Jeminan räjähdysherkkä ystävyyssuhde, josta ei yllätyksiä tai juonenkäänteitä puutu.

Itse Silvan hahmo on hyvin rakennettu ja kirjan alussa varsin tyypillinen itsensä kanssa hukassa oleva teinityttö; hän on helposti vietävissä ja valmis tekemään kaikkensa jotta saisi huomiota, arvostusta ja hyväksyntää ikätovereiltaan. Luokan lihavan tytön kiusaaminen ei tunnu hyvältä, mutta häntä haukutaan silti; haluaahan Silva kuulua joukkoon. Kohtalokkaan hypyn, Kooman, ja sieltä saatujen viestien ansiosta Silva kuitenkin aikuistuu kovaa vauhtia, ja kirja onkin ennen kaikkea päämäärättömän tytön kasvutarina määrätietoiseksi nuoreksi naiseksi, jota ei enää Jeminakaan saa yllytettyä hyppäämään sillalta.

Tammi, 2016

3/5