Kaksosten tarina

Oona, 27. elokuuta 2018

Kaksi pientä alle kouluikäistä tyttöä istuu yhteisessä, sotkuisessa huoneessa myöhään illalla.

Kumpikaan kaksosista ei saa unta, koska pienen kerrostalon huoneiston toiselta puolelta kuuluu huutoa ja väittelyä. Tyttöjen vanhempien äänet kuuluvat selkeästi, vaikka kumpikaan aikuisista sitä ei tiedä.

Toinen tytöistä hautautuu peiton ja tyynyjen sekaan itkemään, kun taas toinen istuu ikkunan edessä katsellen ulkona alkanutta tihkusadetta surullisena ja kuunnellen jokaista vanhempiensa suusta tulevaa sanaa.

Pian toinenkin kaksosista tulee ikkunan eteen ja he halaavat hakien turvaa toisistaan.

Menee puolisen tuntia, kunnes molemmat tytöt nukkuvat levottomasti samassa sängyssä ja halaavat toisella kädellä toisiaan ja toisella omaa pientä pehmeää nallea. Näky olisi suloinen, jos ilmassa ei olisi surua ja vihaa.

Riidat jatkuvat kuukauden ja vanhemmat tuskin puhuvat toisilleen. Toinen sisaruksista itkee peiton alla nalle kainalossaan joka ilta. Toinen taas vetäytyy ja alkaa pitämään vanhemmilleen mykkäkoulua, vaikka välillä menettää hermonsa ja alkaa huutaa kurkku suorana tai rikkoo esimerkiksi lautasen.

Rikkinäinen perhe matkustaa monen tunnin ajomatkan päähän Helsingistä isän puoleisen sukulaisen häihin, jossa perheen isä kertoo äidilleen perheen tilanteen. Nainen ehdottaa, että poika muuttaisi hetkeksi hänen luokseen tai pois kaupungista, jotta voisi pitää taukoa vaimostaan. Näin mies tekikin ja pitkän riidan ja väittelyn jälkeen hän sai ottaa toisen tyttäristä mukaansa toiseen kaupunkiin.

Vanhempien pieni tauko kasvoi ja tuli ero. Itkevä tyttö kasvoi äitinsä luona teiniksi, ja samoin teki toinen kaksosista isänsä luona.

Kaksoset pitivät alkuun yhteyttä toisiinsa, mutta pian sekin kuukausien mittaan haihtui. Tämän johdosta kaksosista tuli etäiset ja muistoina olivat vain riidat ja niiden vääristämä lapsuus.