Taru Väyrynen: ”Lukeminen on mahdollisuus löytää uusia ulottuvuuksia”

Anri Väre, 26. toukokuuta 2016

Taru Väyrynen on kirjalija ja kirjallisuustieteiden tohtori. Tuottelias kirjailija on kirjoittanut muun muassa nuortenromaanit Pilven varjo (1989) sekä Kissan kuolema (1990), josta on tehty myös samanniminen elokuva. Yhdessä aviomiehensa Tarmo Väyrysen kanssa hän on kirjoittanut Vuorileijonan varjo -sarjaa, jonka neljäs osa Jääsilmä voitti Topelius-palkinnon 1998. Taru ja Tarmo Väyrysen tuotantoa on luettavissa ilmaisina e-kirjoina täältä.

Minkälainen lukija sinä olet?
Lapsena ja nuorena luin paljon, aikuisena lukemiseen jäi työelämän takia vähemmän aikaa. Nykyisin olen valikoiva lukija. Luen uutuuksia vain, jos jokin niissä herättää kiinnostusta. Niitä kirjoja, joita erityisesti arvostan, luen uudelleen ja uudelleen.

Mikä lukemisessa on parasta?
Lukeminen avaa näköalan toisen ihmisen (kirjailijan) mielenmaisemaan ja siihen, mitä hän haluaa kertoa.

Mikä on ollut paras lukukokemuksesi?
Hyviä lukukokemuksia on ollut runsaasti, ja on vaikea sanoa, mikä niistä olisi paras. Nuorena luin paljon runoutta, ja eniten pidin sellaisesta, jossa on runomitta. Se jää helposti mieleen, ja parhaat runot säilyvät sitten muistissa, josta ne voi ottaa esiin koska tahansa. Jokin lukukokemus voi olla vaikuttava tunne-elämyksenä, joku taas herättää ajattelemaan. Ei niitä voi asettaa arvojärjestykseen.

Kehen kirjan henkilöön samaistut eniten?
Eniten itseäni tunnistan Tove Janssonin muumimaalman pikku Myyssä. En ole niin pieni, mutta kaikki muu täsmää. Olen suorapuheinen, ja aika ilkeäkin toisinaan.

Minkä kirjan miljöösen haluaisit matkustaa?
Nuorena olisin halunnut matkustaa antiikin Roomaan. Kiinnostukseni herätti moni historiallinen romaani, joista ensimmäinen taisi olla Tatu Vaaskiven Yksinvaltias ja toinen Henryk Sienkiewiczin Quo vadis. Ihmiset tuntuivat noissa kirjoissa elävän täydempää elämää ja pohtivan tärkeämpiä asioita kuin se ympäristö, jossa elin.

Ihastutko kirjassa yleensä pahikseen vai hyvikseen?
Hyviskin voi olla kiinnostava, mutta pahiksissa on enemmän särmää ja ulottuvuuksia. Ehkä kiinnostavimpia hahmoja ovat pahikset, joiden pahuudelle löytyy selitys, ja joista pinnan alta löytyy hyvyys. Sellainen on esimerkiksi George R. R. Martinin Tulen ja jään laulu -sarjan Sandor Clegane.

Kuka on suosikkihahmosi kirjallisuudesta?
Victor Hugon kirjassa Kurjat on Jean Valjean, jonka hyvyyttä nuorena ihailin, ja eiköhän hän ole vieläkin se saavuttamaton ihanne, jonka kaltainen haluaisin olla.

Mikä on paras aika lukea ja kirjoittaa?
Tarvitsen sekä lukemiseen että kirjoittamiseen mahdollisuuden keskittyä, joten mikä hyvänsä rauhallinen hetki käy. Olen kuitenkin iltaihminen, joten usein luen tai kirjoitan pitkälle yöhön.

Mitä sanoisit hänelle, joka kysyy miksi pitäisi lukea kirja kun siitä on elokuvakin?
Kirja ja elokuva ovat kaksi eri kerrontatapaa. Kirjassa voidaan tuoda esiin henkilöiden ajatuksia ja kertoa asioita perusteellisemmin kuin elokuvassa. Elokuvassa asiat voidaan näyttää havainnollisemmin, mutta esimerkiksi pitkiä ja monipolvisia keskusteluja joudutaan tiivistämään. Kirja ja elokuva eivät koskaan voi kertoa samaakaan tarinaa täysin samalla tavalla.

Lukeminen on… mahdollisuus löytää uusia ulottuvuuksia.