Faktaa ja fiktiota lähellä Venäjän rajaa

Erika Järvinen, 14 v. , 16. joulukuuta 2018

 

Herttoniemen yhteiskoulun 8. luokkalaiset lukivat L. K. Valmun teoksen Lappilainen – Kuolema kahdeksannella luokalla (Karisto 2018). Erika tarkasteli kirjan juonta ja Perttu kiinnitti huomiota Lapin osaan tapahtumissa.

”Juoni oli yllättävän monimutkainen, oletin sen olevan yksinkertaisempi. Juonen kannalta alku oli hieman pitkäveteinen. Sarjan edellisestä osasta tuttu Hege vaihtaa kahdeksannella luokalla taideluokalle ja lähtee syksyn aluksi leirikouluun Lappiin. Vasta puolenvälin jälkeen alkoi tapahtua. Leirikoulupaikkakunnalla eräästä suvusta on kuollut jo neljä eri-ikäistä miestä, ja kaikkien keuhkoista on ruumiinavauksessa löytynyt bakteeripesäkkeitä, mutta kuolemat on kuitenkin luokiteltu luonnollisiksi. Hege haluaa selvittää, mikä näitä kuolemia yhdistää. Lisäksi tarinan loppupuolella Hegen luokkakaveri katoaa. Kun juonen alkutekijät selvisivät lukijalle, pystyi jo päättelemään lopputuloksen. Arvaukseni ei lopuksi pitänyt paikkaansa.

Jo edellisessä osassa huomasi kirjailijan tietämyksen lääketieteestä, ja se on suuressa osassa molempien kirjojen juonessa. Mielestäni lääketieteellinen näkemys juonissa on hyväksi nuorille, jotka näitä kirjoja lukevat, sillä ne asiat eroavat arkimaailmasta ja alkavat mietityttämään monia.

Juoni on samaan aikaan sopivasti fiktiivinen, mutta myös sisältää faktaa, niin että lukija voi kuvitella tapahtumat todeksi. Juonen päätös oli yllättävä ja paljastaa päähenkilö Hegen todellisen salapoliisiluonteen.”

– Erika Järvinen

 

”Lappilainen – kuolema kahdeksannella luokalla sijoittuu enimmäkseen Lappiin lähelle Venäjän rajaa, jossa Klassisen yhtenäiskoulun taideluokan kahdeksasluokkalaiset ovat leirikoulussa. Kirjassa myös käydään retkillä esimerkiksi tunturilla, läheisellä kaivoksella ja kanoottiretkellä.

Lapin maisemat on kuvailtu hyvin, ja kylä, jossa leirikeskus on vaikuttaa aidolta. Tarinassa näkyy, että Lapissa oli käyty etsimässä inspiraatiota ja tunnelmaa, joka oli hyvin tuotu esille kirjassa.

Lappi mahdollistaa myös alueeseen liittyvän tarinan: joku Aikion suvun esi-isistä on tehnyt Pirun kanssa kaupat. Mies saa hyvän poro-onnen, mutta Piru haluaa vastalahjaksi viiden suvun miehen henget. Lappi ei ole kovin yleinen miljöö dekkarissa, mutta se kyllä toimii ihan hyvin. Lapissahan on paljon uskomuksia ja taruolentoja, jotka kiinnostavat ihmisiä. Siellä kylät ovat pieniä, joten kaikki ainakin tietävät toisensa. Kylissä on yleensä muutama suku, ja pitkä sukuriita saattaa ajaa ihmisiä jopa murhiin.”

Perttu Hosio