Kirja-arviot
30.5.2018
|
Anna Väänänen, 13 v.

Kolme tarinaa erilaisuudesta ja ystävyydestä

Auggie & minä – Kolme ihme-tarinaa (Suom. Inka Parpola, WSOY 2018)

Auggie & minä – Kolme ihme-tarinaa on jatkoa kirjalle Ihme, joka kertoi juuri koulun aloittaneen noin 11 vuotiaan August (Auggie) Pullmanin elämästä niin Auggien, kuin muidenkin henkilöiden näkökulmasta. Auggie on syntynyt kasvoistaan pahasti epämuodostuneena, ja kun hän aloittaa viidennen luokan koulussa, hän kohtaa ennakkoluuloja ja vakavaa kiusaamista. Moni ihminen ei osaa katsoa Auggien kasvojen taakse, kuten hänen suurin kiusaajansa Julian.

Auggie & minä – Kolme ihme-tarinaa kertoo kolme tarinaa Auggien ympärillä olevista henkilöistä. Auggie ei siis ole enää kirjan päähenkilö vaan hän on ikään kuin kolmen henkilön keskushenkilö, joka tuo jokaisen elämään jotain uutta. Kirja kertoo kiusaaja Julianin tarinan, lapsuudenystävän Christofferin tarinan sekä koulukummi Charlotten tarinan.

Julian on aivan tavallinen poika, joka on vain tehnyt suuren virheen. Hän alkoi kiusata Auggieta vakavasti. Hän manipuloi koko luokan Auggieta  ja hänen ystäväänsä vastaan, ja keksi julmia leikkejä Auggieta vastaan. Mutta voiko hän mitenkään korjata tätä virhettä sen jälkeen, kun on lopulta ymmärtänyt katuvansa? Entä minkä takia Julian halusi Auggien pois elämästään ja Beetcer Prepin koulusta? Julianin tarina kertoo, minkä takia hän kiusasi Auggieta ja mitä sen taustalla oli, mieleen painuvalla tavalla. Kirja toi esille kiusaamiseen liittyvän tragedian sekä uhrin että kiusaajan kannalta.

”Minä vapisin katumuksesta. Itkin katumuksesta.”

Christoffer on Auggien lapsuudenystävä. Hän muutti toiseen kaupunkiin, mutta piti Auggieen vielä yhteyttä. Entä kun yhteydet alkavat hiipua? Ymmärtääkö Christoffer vanhan ystävyyden arvokkuuden ja tuoko Auggien kanssa ystävyys jotain ongelmia? Christofferin tarina on suloinen ja kertoo uskollisuudesta. Tarinasta jää mieleenpainuvia tapahtumia tavallisen pojan elämästä ja sen kohtaamista vaikeuksista.

”En olisi pystynyt sanomaan Auggielle, että minunkin oli joskus vaikea olla hänen kaverinsa.”

Charlotte on valittu Auggien koulukummiksi. Hän on ystävällinen Auggielle, mutta ei sen enempää. Hän pyrkii olemaan mahdollisimman neutraali erilaisissa riidoissa. Charlotten tarina kertoo ongelmista ja ennakkoluulojen murtamisesta uusien ystävien kanssa. Hän onnistuu saamaan kaksi uutta ystävää kahdesta eri tyttö-porukasta koulun tanssiesityksen kautta ja he kohtaavat monta tyttö-draamaa. Selviävätkö he yhdessä porukkana, vaikka toiset tytöt repivät heitä toisaalle? Charlotten tarinaan on helppo samaistua, ja se on koskettavan todentuntuinen.

”It’s the shingaling, baby!”

Auggie & minä – Kolme ihme-tarinaa on minusta uskomattoman taitavasti ja aidon koskettavasti kirjoitettu tarina, joka tosiaan on suuri ihme. Kirja kosketti ja opetti jotain uutta elämästä.  ”Tee itsellesi palvelus, ja lue tämä kirja” on loistavasti sanottu Ihme-kirjasta ja sopii täydellisesti sen rinnakkaiseen jatko-osaan. Ihme kirjan signeeraustilaisuuksissa on useasti kysytty Ihmeelle jatko-osaa. Kirjailija on vastannut kieltävästi, uskoen että kirjaan ei sovi jatko-osa. Kirjailija kuitenkin kirjoitti rinnakkaisen jatko-osan, ja olen siitä itse todella iloinen. Kirja oli silmiä avartava siinä, kuinka tärkeää on voittaa ennakkoluulot ja miten ihminen tulisi aina nähdä ulkokuorensa läpi. Kirjan loputtua tuntui kuin olisin menettänyt monia persoonallisia ystäviä.

← Takaisin
seuraa meitä