Anderz Sapkowski: Pääskytorni. Suom. Tapani Kärkkäinen. WSOY. 2015.
Pääskytorni on Andrez Sapkowskin Noituri-sarjan kuudes osa, jonka monenkirjavassa fantasiamaailmassa päähuomion kohteena on Cintran valtakunnan kadonnut kruununperijä, Ciri.
Prinsessan löytämisestä on muodostunut monelle tärkeä tavoite, kenelle milläkin motiivilla: Cintran vihollisvaltion, suuren ja mahtavan Nilfgaardin, keisari havittelee Ciristä itselleen puolisoa liittääkseen sillä tavoin Cintran lopullisesti mahtavaan keisarikuntaansa. Cirin kasvatti-isä, noituri Geralt sekä tämän ympärilleen haalima joukko, bardi Valvatti, metsästäjä Milva, vampyyri Regis ja omilleen selkänsä kääntänyt nilfgaardilaissotilas Cahir, puolestaan tarpovat maita ja mantuja pelastaakseen tytön keisarin kynsistä. Cirin kasvattiäiti, velho Yennefer, toimii hänkin omalla tahollaan asian hyväksi, vaikkei enää noiturinsa rinnalla halua pysyäkään. Tällä välin itse prinsessa piileksii syvällä metsän siimeksessä paikassa, josta kukaan ei häntä tuosta vain keksikään etsiä.
Pääskytornia edeltäviin osiin en ollut itse etukäteen tutustunut, joten jotkut juonen kohdat ja henkilöt jättivät hämmennyksen valtaan. Melko hyvin kirjan matkassa kuitenkin pysyi. Liekö pohjatietojen puutteesta johtunut sekin, etten välillä ollut varma siitä olivatko kulloinkin puhuvat hahmot ihmisiä, haltioita, velhoja tai mitä lie muita kirjavilla nimillä varustettuja menninkäisiä – mutta ehkäpä sillä ei ollut niin hirveästi väliä. Kirjan mainio elämänfilosofointi koskien niin ihmisen kuin haltiankin elämää nimittäin puree taatusti.
Tarinan rosoiset hahmot, erityisesti nuori Ciri onnistuvat myös pitämään lukijan mielenkiintoa yllä, mikä vain kasvoi loppua kohden. Sarjan kaksi aiempaa osaa, Viimeinen toivomus ja Kohtalon miekka ovat jo onnistuneet saamaan parhaan fantasiakirjan suomennoksen palkinnon, ja uskaltaisin väittää ettei tämäkään osa paljon jää huonommaksi; sen verran soljuvasti ja nokkelasti kieli solisee ja kuljettaa tarinaa eteenpäin, että tätä oli ilo lukea.
4 tähteä