Vesikatastrofin jälkeen

Emmi Itärannan Teemestarin kirjan maailmassa makea vesi on loppumaisillaan eikä talvia ole ollut pitkään aikaan. Ympäristökatastrofien ja levottomuuksien jälkeen maailmankartta on piirretty uudelleen ja nykyismaailmaa ja entismaailmaa erottaa hämärä ajanjakso, jonka yli kenenkään muisti ei enää ulotu. Vanhasta ajasta kertovat enää vain kaatopaikoilta löydetyt romut, joiden käyttötarkoitus on unohtunut, sekä teemestareiden päiväkirjat vuosien takaa.

Lapissa asuvan 17-vuotiaan Norian isä on teemestari, joka kasvattaa tyttärestään vanhan perinteen jatkajaa. Teemestarin puvun myötä nuori nainen saa kantaakseen myös salaisen velvollisuuden. Pikkukylän vesivarantoja säännöstellään ja veden varastoiminen salaa on rikos, josta rankaistaan ankarasti. Kun uusi komentaja saapuu valvomaan järjestystä, teemestarin taloon alkaa kohdistua epäilyjä. Samalla kun järjestelmä ajautuu kohti yhä tiukempaa sotilasdiktatuuria ja kyläläiset joutuvat kärsimään epäinhimillisistä olosuhteista, myös Norian elämä yllättäen muuttuu täysin. Päivittäisen selviytymisen ja salailun lisäksi hän joutuu tasapainottelemaan sen välillä, mikä on oikein, ja mikä hengenvaarallista. Lisäksi Noria ja hänen ystävänsä Sanja pääsevät kaatopaikalta löytämiensä tallenteiden avulla selville mahdollisuudesta, joka saattaa mullistaa heidän koko maailmansa.

Teemestarin kirjan maailma on niin kiinnostava ja ehyt, että se kantaisi useammankin kertomuksen. Itärannan kieli on vahvaa, taipuisaa ja täynnä ajatusta. Teeseremonian viisauden ja ikiaikaisuuden vastapainona maailman tila ja ihmisten epätoivo hahmottuvat romaanissa selvästi, mutta hienovaraisesti. Tulevaisuuskuva on karmiva ja uskottava – kenties elämme jo Itärannan maailman alkusoittoa. Teemestarin kirjassa henkilöiden kohtalot ja Norian voimakas ja koskettava kertojanääni kannattelevat kertomusta, ja vaikka tarina on karu ja jopa traaginen, siinä on myös tilaa toisenlaiselle, toiveikkaammalle tulevaisuudelle.

Teoksen fantasia- ja scifikirjoituskilpailun voittanut Teemestarin kirja on nautittavaa ja helppoa, muttei heppoista luettavaa. Toivottavasti Itäranta kuljettaa jatkossakin lukijoitaan maailmoihinsa samalla vahvuudella ja herkkyydellä.