Ilmiöt
11.11.2016
|
Anri Väre

”Novellien, runojen ja näytelmien kautta löysin tarinan”

Ella Lymi on 19-vuotias laulaja ja lauluntekijä, joka työstää parhaillaan esikoisalbumiaan. Toistaiseksi Ellalta on ilmestyneet sinkut Mulle käy ja Poikii on.

Minkälainen on suhteesi lukemiseen?
Suhteeni lukemiseen on ollut itseasiassa aika pitkä prosessi. Minulla on tosi paha lukihäiriö, minkä takia minulta meni usein hermo yrittäessäni lukea pitkiä tekstejä. Novellien, runojen ja näytelmien kautta löysin tarinan. Ne olivat lyhyempiä kuin romaanit ja siksi minulle helpompia lukea. Kirjojen kohdalla turhauduin, koska etenin niin hitaasti ja minua ärsytti etten saanut tarinasta kiinni niin nopeasti kuin olisin halunnut.

Mikä lukemisessa on parasta?
Vähän samaan tapaan kuin elokuvissa tai teatterissa, kirjoissakin on tarina johon voi uppoutua. Ja joka vie jonnekin ihan muualle.

Kehen kirjan henkilöön olet samaistunut eniten?
Tuntuu että kirjallisuudessa on vähemmän tyttö- kuin poikasankareita. Pienenä minulle luettiin Ronja Ryövärintytärtä, samastuin häneen koska hän oli ”epätyypillinen” tyttö, Ronja oli villi. On tärkeää, että tytöillekin on olemassa monia malleja.

Minkä kirjan miljööseen haluaisit matkustaa?
Oi, kiva kysymys! Hmm, historia kiehtoo minua tosi paljon. En ole mikään fantasian ystävä, joten toisin kuin varmaan aika monella muulla, se ei ole Tylypahka. Olisi kiinnostavaa päästä Jane Austenin kirjojen 1800-luvulle. Toisaalta se voisi olla myös jännittävää, koska silloin naisten asema oli ihan erilainen, he olivat vielä enemmän vain esineitä. Jane Austen oli kyllä onneksi viemässä asiaa parempaan suuntaan.

Mikä kirja on tehnyt sinuun suuren vaikutuksen?
Poika raidallisessa pyjamassa. Se ei kirjana ollut minulle mikään kovin ihmeellinen, mutta minusta oli kiinnostavaa, että se aihe mitä kirja käsittelee on niin kauhea, ettei sitä edes yritetty käsitellä aikuisten näkökulmasta vaan tarina kerrottiin lapsen näkökulmasta.

Mikä on ollut mieleenpainuvin muisto tai kokemus lukemiseen liittyen?
Reko Lundanin näytelmä Aina joku eksyy. Se oli ensimmäinen näytelmä jonka luin. Olin kyllä pienestä pitäen käynyt teatterissa, mutta olin silti tosi yllättynyt siitä, että vaikka näytelmä paperilla on pelkkiä repliikkejä ja satunnaisia toiminnan kuvailuja, on se silti hyvin tarinallinen. Muistan kuinka luin näytelmän mökillä peiton alla.

Mikä on paras aika lukea ja kirjoittaa?
Öisin tai iltasin, olen muutenkin selvästi enemmän yöihminen. Iltaisin on yleensä niin väsynyt, että ei blokkaa asioita joita tulee mieleen, vaan antaa helpommin kaikkien ideoiden tulla. Väsyneenä en myöskään ole niin itsekriittinen kuin muuten tapaan olla.

Mistä ammennat inspiraatiota kirjoittamiseesi?
Musiikista tulee paljon maailmoja. Myös esitykset, uutiset ja tietenkin oma elämä nostavat pinnalle aiheita. Saatan jäädä miettimään jotain aihetta ja mietin sitä monta päivää ennen kuin vakuutun, että tästä mun kannattaa kirjoittaa. Mikäli sama aihe pyörii päässä pitkään, se tarkoittaa että silloin minulla on siitä oikeasti jotakin sanottavaa.

Syntyykö ensin musiikki ja sitten sanoitus vai toisin päin?
Poikkeuksetta minulla on aina ensimmäisenä aihe. Listaan ranskalaisillaviivoin aiheeseen liittyviä asioita ja sitä tukevia seikkoja, annan aiheen rönsyillä. Mitä tulee melodiaan ja sanoituksiin, on hyvin biisikohtaista kumpi syntyy ensin.

Entä mitäpä vinkkejä sinulla on antaa nuorelle lyyrikolle?
Pitää harjoitella tosi paljon, niin kuin kaikessa muussakin. Lyriikan kirjoittaminen on tosi erilaista kuin vaikka pitkän kaunokirjallisen tekstin kirjoittaminen, molemmissa on omat haasteensa. Lyriikassa sulla on hyvin vähän tilaa sanoa haluamasi asia. Täytyy miettiä mitä haluaa eniten sanoa, mikä on biisin pointti. Olen tehnyt biisejä yhteistyössä muiden biisintekijöiden kanssa ja niissä yhteisissä sessioissa olen oppinut tosi paljon. Muun muassa sen, ettei biisin sanomaa saa sanoa liian suoraan, muttei myöskään liian ympäripyöreästi.

Lukeminen on.. pakon edessä kamalaa, omilla ehdoilla ihanaa.

Kuva: Meri Johansson

← Takaisin
seuraa meitä