Hel-YA! toi yhteen lukijat, bloggaajat ja kirjailijat!

Anri Väre, 8. elokuuta 2017

Lauantaina 5.8. Helsingin Suvilahdessa järjestettiin Suomen ensimmäinen young adult -kirjallisuudelle omistettu tapahtuma. Hel-YA! toi yhteen satakunta ya-kirjallisuuteen ihastunutta lukijaa ja tunnelma oli lämmin ja helposti lähestyttävä. Olimmehan kaikki yhteisen kiinnostuksenkohteen äärellä!

Ohjelma koostui erilaisista paneelikeskusteluista, joissa pohdittiin muun muassa kuka saa kirjoittaa ja kenelle? Young adult ja nuortenkirjallisuus laajemminkin saa genrenä paljon kiitosta esimerkiksi hahmojen moninaisuudesta ja vaikeiden tai jopa vaiennettujen aiheiden käsittelemisestä. Kirjailija Siri Kolu, joka julkaisi viime vuonna koskettavan teoksen Kesän jälkeen kaikki on toisin, joka transsukupuolisen Peetun matkasta kohti omaa itseään, kiteytti aiheen osuvasti: on ihmisoikeus löytää kaltaisensa kirjallisuudesta tai taiteesta ylipäätään. Kirjallisuudessa pitäisi näkyä ihmisten monimuotoisuus.

Ohjelma tarjosi herkkuja myös kirjoittamisesta kiinnostuneille: kustantajat järjestivät pitchaus-klinikan, jossa oli mahdollista pompotella omia ideoitaan yhdessä kustannusalan ammattilaisten kanssa. Kirjailijat Mintie Das, Salla Simukka, Emmi Itäranta, Johanna Valkama sekä Erika Vik keskustelivat ja kertoivat miten fantasiamaailmoja rakennetaan.

Hel-YA! houkutti paikalle myös lukuisia kirjabloggareita, jotka lukevat paljon ya-kirjoja. Yksi heistä oli Sivujen välissä –blogia kirjoittava Hanna Juhola. Hänen mielestään erityisesti lasten- ja nuortenkirjallisuuteen keskittyviä tapahtumia voisi olla enemmänkin. ”Kirjamessut kattavat aika hyvin kirjallisuuden näin yleensä, mutta niissä lapset ja nuoret ovat usein sivuroolissa, kun ohjelma keskittyy enemmän aikuisille suunnattuun kirjallisuuteen. Helsingin Kirjamessuilla tosin nuortenlava KirjaKallio on ilmeisesti kasvattanut suosiotaan, mikä on tietenkin vain positiivinen merkki nuortenkirjojen suosion lisääntymisestä.”

Mikä sitten jäi parhaiten mieleen lauantain tapahtumasta? ”Tunnelma! Oli ihan hullua, että tapahtumapaikalla kävellessä kuuli kuinka muut kävijät jutteli kirjoista, kirjailijoista tai sarjoista, joita on itse lukenut ja fanittaa. Oli sellainen ”joku muukin tietää nämä!” –fiilis melkein koko ajan ja se oli hienoa. Välillä piti jopa hillitä itseään, ettei keskeyttäisi ihan vieraiden ihmisten keskusteluja, kun he juttelivat jostain omasta suosikistani. Kirjailijoille uskalsi käydä juttelemassa, koska he olivat tapahtumassa pidempään hengailemassa, eivätkä vain esiintymässä. Paneeleissa nousi esille paljon tärkeitä aiheita ja iloiseksi yllätykseski huomasin että muillakin on samoja ajatuksia ya-kirjallisuuteen liittyen.”

Mikä on mielestäsi ya-kirjallisuuden asema Suomessa nyt? ”Parempi kuin esimerkiksi kaksi vuotta sitten, mutta aika paljon parannettavaa on vielä. Ihan jo vain se käytännön seikka, ettei ya-kirjallisuudelle ole vieläkään ole omaa kategoriaa kaikissa kirjakaupoissa, joskus joutuu etsimään ya-helmiä lastenkirjojen joukosta ja se on vähän turhauttavaa. Young adult –kirjoja voisi myös suomentaa huomattavasti enemmän ja rohkeammin, ei vain silloin kun siitä on tulossa elokuva. Moni hyvä sarja jää suomentamatta. Tässäkin on kyllä kehitytty: edellinen positiivinen yllätys oli kun kuulin, että Sarah J. Maasin Throne of Glass käännetään!”

Mistä aiheista haluaisit lukea enemmän (ya)-kirjoja? ”Toivoisin, että kotimaiset kirjailijat kirjoittaisivat young adult –kirjoja enemmän! Olisi hienoa nähdä myös monipuolisempia hahmoja ja kuten yhdessä paneelissakin puhuttiin, kaikenlaisia taustoja ja ominaisuuksia voi olla ilman, että niistä tulee kirjaan juoni. Oma salainen paheeni ovat kesäiset (ja kliseiset) romanssit, sellaisia voisi kirjoittaa Suomessa enemmän. On myös hyvä muistaa, ettei kaikkien realististen kirjojen tarvitse automaattisesti olla synkkiä, eikä fantasiakirjojen tarvitse sijoittua maaseudulle tai metsään.”

Miten toivoisit, että ya-kulttuuri kehittyisi Suomessa? ”Hienointa olisi, jos täälläkin joku päivä young adult olisi samanlainen fandom-tyyppinen ilmiö kuin se on angloamerikkalaisissa maissa nykyään. Toisaalta näin alkuun olisi tärkeintä, ettei nuortenkirjojen lukemista hävettäisi tai ettei sitä katsottaisi ainoastaan yläasteikäisten viihdekirjallisuutena. Asenteiden on muututtava ihan vain lukuilonkin säilyttämiseksi!”