Henriika Tulivirta: ”Jokaisella on oikeus lukea”

Otava aloitti huhtikuussa uuden, lukemista ja kirjallisuutta edistävän hankkeen kun kaksi lukulähettilästä ryhtyy viemään lukemisen iloa eteenpäin. Henriika Tulivirta on toinen heistä. Hanke on erittäin ajankohtainen, sillä lukutaidon heikkenemisestä puhutaan paljon, mutta konkreettiset toimenpiteet jäävät usein vähälle huomiolle. Lukufiilis haastatteli Henriikaa aiheesta.

Miten päädyit Otavan lukulähettilääksi?

”Otavalta otettiin minuun yhteyttä ja toivottiin, että lähtisin heille lukulähettilääksi. Olen jo vuosia puhunut lasten- ja nuortenkirjallisuuden puolesta, joten kiinnostuin heti. Loppujen lopuksi taisin harkita osallistumistani noin kaksi ja puoli minuuttia, ennen kuin ilmoitin, että lähden ehdottomasti mukaan!”

Mitä lukulähettilään työhön kuuluu?

”Tällaista hanketta ei ole aiemmin ollut, joten olemme kaikki hieman uuden edessä: sekä minulla että kustantamolla on tavoitteena saada näkyvästi esiin lasten- ja nuortenkirjallisuutta tekijöineen, mutta mitään valmista kaavaa tämän toteuttamiseen ei ole. Tulen vuoden aikana nostamaan sosiaalisen median tileilläni esiin uusia lasten- ja nuortenkirjoja, ja kiertämään muutamia kirjallisuustapahtumia, joiden tunnelmaa saan toivottavasti välitettyä somen kautta eteenpäin. On hauskaa, kun ei ole valmiita kehyksiä, joiden sisään pitäisi asettua, vaan saan kokeilla vapaasti kaikenlaisia postaustapoja. Samalla tämä tekee roolistani jännittävän: etukäteen ei voi tietää, mikä toimii ja mikä ei.  Minulle ja kustantamolle saakin ehdottomasti laittaa palautetta ja sisältötoiveita pitkin vuotta, ja yritän vastata niihin parhaani mukaan!”

Mitä merkitystä lukulähettilään työllä voi olla?

”Lasten- ja nuortenkirjallisuuden näkyvyys on ollut jo pitkään harmillisen vähäistä. Lasten ja nuorten lukemisesta toki puhutaan, mutta kirjat ja niiden tekijät näkyvät esimerkiksi mediassa varsin satunnaisesti. Toivon, että lukulähettiläänä voin olla omalta osaltani muuttamassa tilannetta ja nostamassa lanu-kirjallisuuden arvostusta. Kuulen usein päivätyössäni aikuisten harmittelua siitä, että he eivät tiedä mitä kirjoja on ilmestynyt, ja mitä he voisivat vinkata oman lähipiirinsä lapsille ja nuorille luettavaksi. Pyrin vastaamaan tähän haasteeseen ja jakamaan mahdollisimman monipuolisesti tietoa lasten- ja nuortenkirjoista.”

Miten innostat nuoria lukemaan, ja mitä innostaminen mielestäsi vaatii? Mikä mielestäsi innostaa nuoria?

”Lukuinnon löytymiseen avain on siinä, että osaa suositella oikeanlaisia teoksia: kun nuori saa käsiinsä teoksen, jonka aihepiirit kiinnostavat juuri häntä, on innostumisen mahdollisuus aina olemassa. Koen, että pakottaminen harvoin johtaa hyvään lopputulokseen, mutta kun on itse aidosti innostunut asiastaan ja tarjoaa riittävästi vaihtoehtoja, on lopputulos usein melko hyvä. Nuorilta odotetaan nykyään aika paljon – tartutaan herkästi siihen, jos jokin asia ei suju täysin aikuisten toivomalla tavalla. Haluaisin kääntää tämän ajatusmaailman toisin päin: sen sijaan, että ärähdetään, jos kirja jää kesken, voisi juhlia sitä, että nuori on lukenut edes muutaman sivun.”

Miten toivoisit, että lukemisesta puhuttaisiin?

”Toivon lukupuheeseen lisää innostuneisuutta, fiilistelyä ja kepeyttä. Lasten ja nuorten kohdalla lukemisesta puhutaan usein huolestuneesti, mihin on toki ymmärrettävä syy. Itse haluaisin kuitenkin tuoda keskusteluun mukaan lukemisen ilon ja hauskuuden sen sijaan, että puhumme vain hyödyistä tai maalailemme kauhukuvia siitä, mitä tapahtuu, jos lukutaidon tila ei kohene. Harva aikuinenkaan tarttuu kirjaan pelkästään siksi, että lukeminen on hyödyllistä – on siis hieman hassua käyttää tätä argumenttina, kun yritämme saada lapset ja nuoret kirjallisuuden pariin. Toivoisin lukupuheeseen myös lisää tilaa erilaisille lukijoille ja kirjallisuudelle. Aikuisten kesken keskustelu menee usein vähän sellaiseksi nokitteluksi: puhutaan alentuvasti tietynlaisista tyylilajeista ja arvostellaan toisten tapoja nauttia kirjallisuudesta. Tästä haluaisin ehdottomasti eroon: kaikenlaiselle kirjallisuudelle on tilaa ja jokaisella on oikeus nauttia kirjoista haluamallaan tavalla!”

Kenet/keitä haluat työlläsi saavuttaa?

”Haluaisin tietysti saavuttaa mahdollisimman paljon erilaisia ihmisiä. Tällä hetkellä kohderyhmääni ovat erityisesti aikuiset, koska he ovat usein niitä, jotka ostavat lapsille ja nuorille luettavaa. Myös someseuraajani ovat pääosin aikuisia.”

Millä alustoilla innostat lukemaan?

”Erityisesti Instagramissa, mutta puhun lukemisesta kyllä kaikilla sosiaalisen median tileilläni. Tarkemmin ajatellen puhun lukemisesta ihan kaikkialla, missä siihen on mahdollisuus: somessa, livenä, erilaisissa tapahtumissa ja medioissa.”

Vaativatko erilaiset kohderyhmät erilaista innostamisen puhetta?

”En itse juurikaan muuta innostustapojani kohderyhmien perusteella, vaan puhun kaikille lukemisesta hyvin samantyyppisesti. Tietysti yritän huomioida kohderyhmien lukutaidon ja kiinnostuksen kohteet, mutta oli kyseessä sitten lapsi, nuori tai aikuinen, lähden lukemaan innostamisessa aina hauskuudesta ja ilosta. Ne kun ovat myös omalla kohdallani suurimpia syitä siihen, miksi itse luen.”

Miten voi itse osallistua positiiviseen lukukeskusteluun?

”Positiiviseen lukukeskusteluun voi osallistua kuka tahansa esimerkiksi nostamalla esiin lukemiaan teoksia, suosikkikirjailijoitaan, -kuvittajiaan, tai -suomentajiaan, tai vaikkapa iloitsemalla myöhemmin ilmestyvistä, kiinnostavan oloisista teoksista. Kirjamakuja on tietysti monenlaisia, mutta olisi hyvä muistaa, että toisella on oikeus lukea mitä haluaa: jos joku hehkuttaa teosta, josta et itse niin välittänyt, ei välttämättä kannata ylenkatsoa toisen lukukokemusta ja latistaa sitä ikävillä kommenteilla. Sen sijaan voi iloita toisen puolesta: onpa kivaa, kun löysit itsellesi sopivan kirjan, hauskaa että olet innostunut lukemisesta, mitä aiot lukea seuraavaksi?”

Pitäisikö lukemisesta käytävää keskustelua muuttaa jollakin tavalla, etenkin nuorten näkökulmasta?

”Sen sijaan, että toistelemme, miten jokaisen on pakko lukea, voisikin asiaa ajatella niin, että jokaisella on oikeus lukea.”

Mitä haluaisit sanoa Lukufiiliksen nuorille lukijoille?

”Lukemisesta ei kannata ottaa liikaa paineita: jo yksikin luettu sivu on lukemista ja siitä voi olla iloinen ja ylpeä. Jos jokin kirja ei tunnu itselle sopivalta, voi lohduttautua sillä, että maailmassa on miljoonia muita kirjoja, joiden joukosta varmasti löytyy kiinnostavia teoksia! Minä tiedän, että teissä on paljon lukijoita ja lukemisesta haaveilevia, ja olen siitä hurjan iloinen ja ylpeä. Hyvä te!”

Onko sinulla antaa jokin rohkaisu tai vinkki siihen, miten voisi suhtautua lukemiseen positiivisesti, vaikka siitä olisi jäänyt huonoja kokemuksia?

”Lukeminen, tai sen aloittaminen, voi joskus tuntua hankalalta – etenkin, jos takana on huonoja lukukokemuksia. Lukemiseen pätee kuitenkin ihan sama kuin kaikkiin muihinkin harrastuksiin: se vaatii hieman harjoittelua, ennen kuin alkaa sujua. Kun aloitin pari kuukautta sitten liikuntaharrastuksen, muksahtelin ensimmäiset tunnit kumoon ihan miten sattuu, enkä pysynyt mukana läheskään kaikissa liikkeissä. Tällä viikolla huomasin, että pysyn jo aika hyvin pystyssä ja minulla on vähintään puolikas vatsalihas. Sama kaava toimii myös lukemisessa: joskus se voi olla haparoivaa, toisinaan saattaa pudota kyydistä, mutta kun sitä tekee itselleen sopivalla tahdilla ja kokeilee erilaisia tapoja lukea, huomaa usein, että itse asiassa jossain kohtaa se alkaakin sujua ja on aika kivaa!”

Henriika Tulivirta työskentelee kirjastojen valtakunnallisen kehittämistehtävän parissa. Hän käytännössä vastaa lasten- ja nuortenkirjallisuutta kokoavasta verkkopalvelu Sivupiiristä. Henriikan tehtävänä on vinkata luettavaa, uutisoida ajankohtaisista tapahtumista, palkinnoista ja ilmiöistä. Henriika yrittää omalta osaltaan innostaa lapsia ja nuoria kirjallisuuden pariin.