Kirjailija ja kuvittaja Erika Vik: ”Mielessäni en erottele kuvaa ja tekstiä”

, 26. syyskuuta 2018

Erika Vikin ajankohtaisiin aiheisiin pureutuva Kaksosauringot-fantasiatrilogia viimeinen osa Nefrin tytär julkaistiin juuri. Faneilla on syytä olla innoissaan, sillä kirjailija nähdään esiintymässä YA-kirjallisuuteen keskittyvässä tapahtumassa Hel-YA!:ssa Helsingin kulttuuriareena Gloriassa 29.9.2018.

Olet myös kuvittanut Kaksosauringot -trilogian maailman. Kumpi tuli ensin, kuva vai teksti?

”Mielessäni en erottele kuvaa ja tekstiä, kokonaisuus on ikäänkuin selkouni joka vain tapahtuu. Saattoi olla, että kaikki alkoi mielikuvasta Corildonin ulkonäöstä, ja seuraavassa hetkessä hän sanoi jotain.

Olin 14-vuotias kun aloin suunnitella tarinaani. Ensimmäinen Kaksosaurinkoihin liittyvä kuvitus, jonka säästin on päivätty 25.6.1996. Se on liimattu teinivuosien päiväkirjani väliin. Tekstitiedoston luontipäivää on vaikea saada selville, sillä se on tallennettu mustalle muovilevylle, joita kutsuttiin 90-luvulla korpuiksi. Jostakin kumman syystä läppärissäni ei ole sopivaa aukkoa, johon sen voisi työntää.”

 

Miten teostesi fantasiamaailma rakentui?

”Se rakentui ja rakentuu edelleen pala palalta hyvin loogisella tavalla. Yksi asia johtaa toiseen, ja huomaan tarvitsevani jotakin tietynlaista sanoakseni asiani tai kuvittaakseni ympäristöä. Sitten keksin sen.

Esimerkiksi amargundit syntyivät, koska Corildonilla oli oltava jokin väline jolla Aleian erityisyyden saisi selville. Se ei voinut olla laite, sillä huonot tuulet eivät ole havaittavissa minkäänlaisen tekniikan avulla. Toinen henkilö ei tullut vielä siinä kohtaa tarinaa kyseeseen, koska Corildonin täytyi olla yksin pahojen aavistustensa kanssa eikä liikaa saanut selvitä. Ratkaisuksi löytyi värisävyillä kommunikoiva lisko, joka ei puhu (ainakaan kaksijalkaisille) ja reagoi herkästi mahtiin ja magian jälkiin.”

 

Kirjoitit koko Kaksosauringot-trilogian kertaalleen läpi, kunnes tajusit, että päähenkilöiden pitää kulkea junalla. Mistä sait idean?

”Olen aina pitänyt vanhoista höyryjunista. Siinä vaiheessa kun aloin kirjoittaa trilogiaani uudestaan, olin kyllästynyt perinteiseen keskiaikakuvastoon ja 1700-lukuun, jota olin kokeillut Kaksosaurinkoihin. Halusin tarinan maailman lähemmäs nykyaikaa, ja 1800-luku tuntui vielä sopivan kaukaiselta.

Ensimmäisessä versiossani matkustettiin pelkästään hevoskyydillä. Nyt siirtymät sujuvat nopeammin junalla ja jokilaivalla, ja ne tietenkin luovat myös omanlaisensa höyrypunkkia henkivän miljöön. Olin jo vuosikausia miettinyt junan lisäämistä, mutta jostakin syystä epäröin tarttua siihen. En muista miksi.”

 

Kaksosauringot trilogian kolmas osa Nefrin tytär julkaistiin syyskuussa. Minkälainen se on kahteen muuhun osaan verrattuna?

”Nefrin tytär sisältää aikaisempia osia enemmän seksiä ja julmuutta. Se on synkin kolmesta kirjastani sekä tietyllä tapaa myös surumielisin.

Omasta mielestäni se on paras osa koko trilogiasta, eikä pelkästään siitä syystä, että vihdoinkin arvoitukset ratkeavat. Olen oppinut paljon kirjoittamisesta ja editoimisesta matkan varrella. Se on suosikkini myös siksi, että en muista tehneeni kompromisseja juonen suhteen. Päätösosassa olen saanut mielestäni parhaiten tasapainoon toiminnan, tunteet ja teemat.”

 

Kuinka kauan sinulla meni trilogian kirjoittamiseen?

”Aikuisiällä jatkoin sitä ensimmäisen kerran syksyllä 2007. Kustantamokierrokselle valmis trilogian käsikirjoitus lähti 2010. Tämän uuden version aloitin muistaakseni jouluna 2012, ja kustannussopimuksen sain keväällä 2016, jolloin kirjoitettuna oli Hän sanoi nimekseen Aleian raakaversio ja Seleesian näkijän alku.

Pidempi tarina trilogian kirjoittamisesta on face-sivuni muistiinpanossa Tarina tarinan synnystä. Samasta paikasta löytyy myös useampi Seleesian näkijästä poistettu kohtaus kommentteineen, vink vink.”

 

Kuka kirjasi hahmoista olisit? Miksi?

”Lähes kaikilla hahmoillani on jokin menneisyyden trauma, jollaista en haluaisi käsitellä omassa arjessani. Mukavin elämä on ollut Arata Errenillä ja hänen vaimollaan Mlealla, ehkä olisin jompi kumpi heistä.

Jos kaipaisin seikkailua olisin mieluiten nuori Matius. Käskisin tulta, ottaisin elämän rennosti ja olisin fyysisesti paljon, paljon pystyvämpi kuin todellisuudessa! Mathyana ja Teg olivat myös jo nuorina kiehtovia tyyppejä, mutta heidän elämässään on ollut liikaa synkkyyttä jotta se houkuttelisi.”

 

Mitä aiot kirjoittaa seuraavaksi? 

”Se liittyy luultavasti sarjan kotisivuihin (www.seleesia.com), jotka ovat jääneet muussa kiireessä vähälle huomiolle. Tänä syksynä tuskin kirjoitan mitään muuta kuin päiväkirjaa ja keskityn ammatillisessa mielessä ainoastaan kuvittamiseen. Keväällä aloitan apurahaprojektin, jonka sisällön paljastan myöhemmin.”

 

Mikä on paras aika ja paikka kirjoittaa?

”Ajatukseni juoksevat parhaiten alkuiltapäivästä ja alkuillasta. En tee töitä öisin. Koska kirjoitan isolla näytöllä, paras paikka on työpisteeni joko kotona tai työhuoneella. Aikaisemmin olen kirjoittanut myös avokonttorissa. Meteli on alkanut häiritä vasta viimevuosina.”

 

Millainen olet lukijana, mitä kirjaa luet juuri tällä hetkellä?

”Hypin teoksesta toiseen fiiliksen mukaan. Tällä hetkellä on luultavasti lähes parikymmentä kirjaa kesken.

Viimeksi aloittamani kirja on Ossi Nymanin Röyhkeys. YA-kirjallisuutta yöpöydältäni löytyy mm. Katri Alatalon Käärmeiden kaupunki, Anniina Mikaman Taikuri ja taskuvaras, Magdalena Hain Kolmas sisar, Philip Pullmanin Vedenpaisumus ja Siiri Enorannan Tuhatkuolevan kirous.

Työpöydälläni on oman kirjani lisäksi Sarah J. Maasin A Court of Mist and Fury, koska se oli rantakassissa kevyenä lomalukemisena ja viikonloppuna purkamani kassi oli unohtunut työpöydän viereen. Kuten listasta huomaa, olen yrittänyt viime aikoina lukea lähinnä kotimaista ya:ta.”

 

Lukeminen on…

”…ihmisyyden peili.”