Kirjailija Riina Mattila ei ole koskaan sopinut perinteiseen tyttölokeroon

, 14. maaliskuuta 2018

Suvi Jumisko, WSOY

Riina Mattilan esikoisteos Järistyksiä (WSOY, 2018) kertoo Eeliasta, joka ei tunne olevansa tyttö tai poika. Uudessa kotikaupungissa hän uskaltaa rakastua. Kirjailija on ottanut teokseensa paljon omiaa kokemuksiaan ja muiden suhtautumista häneen.

Kirjoittamisen lisäksi Riina työskentelee kirjastossa ja toimii tuottajana Arctic Pride-tapahtumassa. Järistyksiä tuli toiselle sijalle WSOY:n Tuhat ja yksi tarinaa nuoruudesta -kirjoituskilpailussa.

 

Minkälainen lukija sinä olet? 

Nykyisin olen melko armoton lukija  jos kirja ei sovi silloiseen mielentilaan tai kieli ei vie minua mukanaan, jätän sen surutta kesken. Nuorempana en koskaan jättänyt mitään kesken, vaan luin pelkästään lukemisen riemusta. Luulen, että ”aikuisuus” ja kiireisempi elämänrytmi ovat tuoneet mukanaan sen, että en jaksa enää lukea mitään, joka ei yksinkertaisesti innosta. Haluan, että lukemani kirja koskettaa tai herättää sisälläni jotain.

 

Kehen kirjan henkilöön olet samaistunut eniten? Miksi?

Ei nyt tule muuta mieleen kuin Iida Rauman Katoamisten kirjan päähenkilö. Rakastan kyseistä kirjaa, ja etenkin lukiessani sen ensimmäistä kertaa muutama vuosi sitten, löysin hahmosta paljon itsestäni tuttuja piirteitä. Yleisesti kirjoissa kyllä harvoin on henkilöitä, joihin pystyn samaistumaan, sillä kirjoissa käsitellään valitettavan vähän perinteisten sukupuoliroolien ulkopuolella olevia ihmisiä. Ronja Ryövärintytär mainittakoon vielä, lapsena olisin halunnut olla yhtä vapaa ja peikkotukkainen.

 

Teoksesi Järistyksiä päähenkilö ei tunne olevansa tyttö tai poika. Miksi halusit nostaa kirjassasi esiin sukupuolettoman identiteetin?

Kirjoitusurakan muhiessa ajatuksissa prosessoin paljon sukupuoli-teemaa omassa elämässäni. En ole koskaan sopinut perinteiseen tyttölokeroon, mutta en myöskään ole tullut poikien kanssa juttuun tai halunnut olla poika. Olen kokenut vahvasti olevani jossakin ihan muualla. Pohdiskelin siis omaa identiteettiäni ennen Järistysten syntymistä, mutta tapasin myös työpaikallani muunsukupuolisen nuoren, joka jakoi minulle ajatuksiaan ja elämäntarinaansa. Koin vahvasti, että tällaista teemaa täytyy tuoda esille.  Halusin käsitellä aihetta mahdollisimman neutraalisti ja välttää saarnaamista ja liiallista termistöä. Järistysten päähenkilössä on paljon omia kokemuksiani ja sitä, miten olen ympäristön suhtautumisen kokenut.

 

Mitä toivot teoksesi antavan sen lukijalle?

Jos teokseni saa lukijan tuntemaan mitä tahansa, se on silloin tehnyt tehtävänsä. Erityisen kiitollinen olen, jos teoksestani joku löytää samaistumispintaa tai se herättää lukijan ajattelemaan eri tavalla.

 

Missä osassa rakkaus on teoksessasi?

Kyllä rakkaus on teokseni keskeisin teema. Rakkaus merkitsee minulle kaikkea  ilman sitä en olisi tässä, ilman sitä en jaksaisi.

 

Mikä on ollut mieleenpainuvin lukukokemus tai muisto kirjoihin ja lukemiseen liittyen?

Mitään yksittäistä kokemusta en osaa määrittää, mutta kyllä lukeminen liittyy etenkin lapsuuteeni todella vahvasti. Olen aina ollut omiin oloihini vetäytyjä, ja jaksoin lukea tuntikaupalla omassa huoneessani.

 

Mikä on paras aika (ja paikka) lukea ja kirjoittaa?

Paras aika lukea on illalla ennen nukahtamista, parhaat lukupaikat taas löytyvät ehdottomasti vaellusreissuilta ja matkustamisen välitiloista ylipäänsä. Kirjoittaminen sujuu parhaiten aamupäivällä, kun on kiireetön tunnelma ja kaikki on jotenkin alussa.

 

Lukeminen on…

Rakasta ja raskasta. En osaa kuvitella elämää ilman lukutaitoa.