Maria Turtschaninoff: ”Lukemalla opin ja ymmärrän maailmaa ja kirjoittamalla olen maailma”

Anri Väre, 22. joulukuuta 2016

Maria Turtschaninoff on suomenruotsalainen kirjailija, joka on kirjoittanut muun muassa teokset Helsingin alla ja Maresi: Punaisen luostarin kronikoita. Maresi voitti Junior Finlandia -palkinnon 2014 ja sen käännösoikeudet on myyty kymmeniin maihin. Hänen uusin romaaninsa Naondel on itsenäinen jatko-osa menestyneelle ja maailmallakin ylistetylle Maresille.

Minkälainen lukija sinä olet?
Lapsena olin himolukija, eli luin koko ajan ja kaikkea, ihan kaikkea. Nykyään en valitettavasti lue enää samalla tavalla. Lapsena ja nuorena ei olisi tullut mieleenkään jättää kirjaa kesken, mutta nykyään jos kirja ei nappaa mukaansa tarpeeksi se jää kesken. Siitä tulee huono omatunto. Nyt aikuisena minusta on myös tullut uskoton lukija, minulla on aina hirveä pino kirjoja yöpöydällä ja luen montaa kirjaa yhtä aikaa.

Mikä lukemisessa on parasta?
Mietin tätä juuri, kun piti hakea kirjastosta yksi kirja ja ainakin kymmenen kirjaa toin kotiin sieltä. Luulen, että se on lupaus jonka jokainen kirja pitää sisällään, sekä kauniilla kannella ja takakansitekstillä, se ikään kuin kiusaa positiivisella tavalla. Se on se lupaus, että tässä on joku aivan ihana seikkailu ja haluan lähteä siihen seikkailuun. Lupaus henkeäsalpaavasta matkasta viettelee joka kerta.
Minulle lukeminen täyttää monta eri funktiota, se ei ole ainoastaan eskapismia, mutta se voi olla sitäkin. Seikkailu voi olla myös se, että minut haastetaan ja opin jotain uutta – se ei aina ole helppoa. Seikkailuja on monenlaisia.

Mikä on paras lukukokemus tai muisto lukemiseen liittyen?
Kaikki lapsuuden lukukokemukset, koska silloin uppouduin kirjoihin niin totaalisesti. Kadotin itseni kirjoihin, unohdin missä olin ja luin jopa kävellessäni kadulla. Niihin lukukokemuksiin meni sisään. Aikuisena ei enää niinkään tai se on hyvin harvinaista. Se on ehkä myös syy miksi minusta on niin ihanaa ja vaativaa kirjoittaa nuorille lukijoille, koska nuorena lukukokemus voi olla mullistava kokemus tavalla jota se ei oikein koskaan ole aikuisena.

Kehen kirjan henkilöön olet samaistunut eniten?
Nuorena samaistuin hirveästi esimerkiksi Vihervaaran Annaan. Samaistuin tai olisin halunnut olla hänen paras ystävänsä. Annassa kiehtoi varmaan tavallisuus, mutta tietenkin hänellä on myös vähän traaginen tarina. Annalla on vilkas mielikuvitus ja hän on unelmoija. Me molemmat viihdyimme paremmin kuvitteellisessa maailmassa kuin todellisuudessa.

Minkä kirjan miljööseen haluaisit matkustaa?
Voi apua, miten voisin valita yhden? Ihan mahdotonta! Luen nyt saksalaisen fantasiakirjalija Cornelia Funken Reckless kirjasarjan uusinta osaa, hän on ottanut kaikki tavalliset satuelementit ja hahmot maailman tunnetuimmista saduista ja vääntänyt niitä sen verran, että niistä on tullut synkempiä. Toisaalta se on myös aika pelottava maailma, en ehkä sittenkään ole niin varma haluaisinko mennä sinne.

Mikä kirja on tehnyt sinuun suuren vaikutuksen ja miksi?
Luin aikuisena Tähtiin kirjoitettu virhe, se oli mullistava. Mietin miten joku pystyy sanomaan näin paljon elämästä? Sanoin aikaisemmin siitä, miten aikuisena on vaikeampaa heittäytyä kirjoihin, mutta se oli kirja johon todella heittäydyin ja se söi minut kokonaan.

Uusimmassa romaanissasi Naondel on paljon naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja teosta on kuvailtu jopa feministiseksi. Mistä aihe tuli kirjaasi?
Kirjani kai voidaan luokitella feministisiksi, mutta olen ennen kaikkea tarinankertoja ja haluan kertoa ja kirjoittaa tarinan. Maresissa mainittiin pari kertaa nämä alkusisaret, joista Naondel siis kertoo, ja heti kun kirjoitin heistä ensimmäistä kertaa niin tajusin, että haluan kirjoittaa heistä enemmän. Maresissa oli heidän tarinaansa jo paljon pohjaan, kirjassa muun muassa sanottiin, että he pakenivat pahaa miestä ja niinpä minun piti keksiä miksi. Miksi nämä erilaiset naiset pakenivat kaikki yhtä pahaa miestä? Sillä jos jätätä kaiken minkä tunnet taaksesi, etkä enää aiokaan palata, niin siihen on pakko olla hyvin raskas syy. Välillä kirjoittaessani mietin, että voinko todella kirjoittaa näin? Koska Naondelissa on paljon väkivaltaa ja naisiin kohdistuvaa seksuaalista väkivaltaa. Sitten nousin tietokoneelta ja luin lehdestä mitä Isis on tehnyt ja tekee parhaillaan naisille kriisialueilla. Se oli sitä samaa.

Naisten oikeuksista ja feminismistä käydään koko ajan kiivasta keskustelua. Koitko, että naisten oikeudet oli nimenomaan asia, johon halusit ottaa kantaa?
En ota kirjoissani kantaa. Olen mielestäni taiteilija, enkä poliittinen aktivisti, mutta tietenkin näkökulmani elämään ja ihmisoikeuksiin näkyy taiteessani. Olen miettinyt tätä asiaa paljon ja onhan se totta, että taiteilijan on vaikea olla olematta poliittinen. Joskus tuntuu, että pelkästään se että on nainen ja kirjoittaa naisista niin sen voi laskea poliittiseksi.

Pitäisikö omissakin teoksissasi esille tulevat epäkohdat (naisten oikeudet, pakeneminen) näkyä kirjallisuudessa enemmän? Luuletko, että kirjallisuudella voitaisiin vaikuttaa niihin asioihin?
Kyllä niistä pitäisi olla enemmän kirjallisuutta, varsinkin ihmisiltä joilla on näitä kokemuksia, heidän äänensä pitäisi saada kuuluviin, kuulla heidän tarinoitaan. En tiedä voiko kirjallisuus suoraan auttaa, mutta tietenkin kirjallisuudella on tärkeä tehtävä, koska kirjat opettavat empatiaa ja avartavat maailmaa.

Mikä lukemisessa ja kirjallisuudessa on sinulle tärkeintä?
Kirjat ovat todellakin elämäni, koska ne ovat myös leipätyöni. Lukemalla opin ja ymmärrän maailmaa ja kirjoittamalla olen maailma. Kirjoittaminen on ruori, joka ohjaa minua elämässä.

Lukeminen on.. paras, edullisin ja vaarallisin seikkailu mihin voit lähteä.

Kuva: Karin Lindroos