Veera Salmi inhosi kirjoja, kunnes luki Astrid Lindgrenin teoksen Veljeni, Leijonamieli

, 24. toukokuuta 2018

Kuva: Dorit Salutskij, Otava

Moni tuntee Veera Salmen hänen suosituista lastenkirjoistaan Puluboi ja Poni. Kirjailijan mielestä nuoruus on kovaa aikaa monelle, siksi hän kirjoitti alkuvuodesta ilmestyneen teoksen Saari. Se on kirjailijan ensimmäinen nuorille suunnattu kirja.

Minkälainen lukija sinä olet?

”Lukijana olen vähän laiska ja hidas. Päivät ovat yleensä niin täynnä ohjelmaa, että ehdin ”harrastuslukea” vasta illalla, työn, perhepuuhan, jumpan, kotitöiden, sarjojen ja elokuvien jälkeen. Tällöin olen usein niin väsynyt, etten jaksa lukea kuin pari sivua. Lomilla ja viikonloppuisin ehdin lukea vähän enemmän, onneksi työni on pääasiassa lukemista ja kirjoittamista.”

Mikä on paras lukukokemus tai muisto lukemiseen liittyen?

”Luin Kärpästen herran ääneen parhaalle kaverilleni hänen perheensä mökkisaaressa, olimme ehkä 14-vuotiaita. Loikoilimme hioutuneilla kalliolla auringon paahteessa, meren kimallellessa vieressä, ja lukiessani lounaisrannikon mökkisaari alkoi hiljalleen muuttua Goldingin trooppiseksi korallisaareksi, männyt muuttuivat palmuiksi, pusikoissa alkoi vilahdella villeiksi muuttuneita englantilaispoikia. Tällöin ymmärsin miten vahva voima voi olla tarinoilla ja millainen lahja on ihmisen kyky kuvitella.”

Mikä on paras aika (ja paikka) lukea?

”Kesällä puutarhamökillämme riippukeinussa on ihana lukea.”

Kehen kirjan henkilöön olet samaistunut eniten?

”Kun katson kirjahyllyyni, en keksi ainoatakaan kirjaa, joka kertoisi minusta. Ehkä olen valinnut kirjoikseni tarinoita, jotka kertovat ihan erilaisia tarinoita kuin omani. Olisin toki halunnut olla Ihmemaan Liisa, Viisikon Pauli, Frodo Reppuli jopa Christiane F tai Sinuhe Egyptiläinen, mutta rohkeuteni ei ole ollut kummoinenkaan, kun kyseessä ovat olleet oikeat seikkailut. Ehkäpä siksi minusta tuli kirjailija.”

Mikä kirja on tehnyt sinuun suuren vaikutuksen? Miksi?

”Veljeni, Leijonamieli. Sitä ennen inhosin kirjoja. Ilman sitä kirjaa en ehkä olisi lukenut seuraavaa kirjaa, enkä sitä seuraavaa, ja kirjaton elämäni olisi kovin erinäköinen.”

Uusimmassa teoksessasi Saari on kovia kokeneita nuoria. Miksi halusit kirjoittaa heistä?

”Nuoruus on monella tavalla kuormittavaa aikaa. Aika monen nuoren kohdalla se on ”kova kokemus”, vaikkei olisikaan ihan suunnitelmissa pako autiolle saarelle. Tästä syystä nuoret ovat kiinnostuneita synkistä ja melankolisista tarinoista, musiikista ja taiteesta, tarttumapintaa löytyy. Kun itse olin nuori, asuin Kalliossa, jossa oli silloin paljon nuoria, joilla ei mennyt hyvin. Syntyi yhteisöjä, joissa pidettiin toisista huolta ja mietittiin muun muassa miten kerätään rahattomalle kaverille puhelinlaskurahat kasaan, mistä hänelle saadaan koulukirjat.”

Saari on ensimmäinen teoksesi, joka on suunnattu nuorille. Mikä sai sinut kirjoittamaan nuortenkirjan?

”En koskaan mieti minkä ikäiselle kirjoitan. Kirjoitan aiheesta, mieleen nousseesta kuvasta tai virkkeestä, joka alkaa kiinnostaa itseäni. Saari-kirjan kirjoittaminen alkoi virkkeellä ”Minä olen ihan hirveä kakara, ainakin vanhempiesi mielestä.” Jatkoin kirjoittamista sana sanalta, ja pikkuhiljaa minulle itselleni alkoi selvitä mistä tarina kertoi.”

Kenen kannattaisi lukea Saari? Mitä toivot teoksen antavan sen lukijalle?

”Haluaisin että Saaren lukisivat kaikki maailman ihmiset. Tiedän, se ei toteudu. Kirja päättyy eräänlaiseen utopiaan, jonka rakentamiseen jokainen voi halutessaan ottaa osaa, ja näin ollen olla mukana maailman parantamisessa. Maailman parantaminen on tietysti vähän ”överi” toive tai tavoite, mutta samaan aikaan myös kaikista olemassa olevista tavoitteista paras.”

Lukeminen on..

”ymmärtämistä.”