Ansassa

K.K. Alongin Ansassa (Otava, 2017) on jatko-osa Kevätuhrit -trillerille. En itse ole lukenut ensimmäistä kirjaa, mutta pääsin silti mielestäni oikein hyvin perille aiemmista tapahtumista ja henkilöhahmoista. Ansassa on dystooppinen, kauhunhetkiä sisältävä tarina, jossa pieni joukko samanikäisiä nuoria kamppailee maailmanlopun keskellä selvitäkseen.

Kirjassa kerrotaan enimmäkseen kuuden eri henkilön näkökulmasta tapahtumien kulkua. Jade, Sara, Tomi, Ali, Susette ja Oliver ovat tietääkseen ainoita täysjärkisiä eloonjääneitä, toistaiseksi. Kuolemanaallon jälkeen he ovat nähneet paisuneita ruumiita joka puolella, hullunkiilto silmissä olevia nuoria miehiä ja raadollisia eläimiä. Lähes kaikki ihmiset ovat kuolleet. Nuoret olivat todenneet Helsingin olevan liian vaarallinen paikka asua, joten porukka oli lähtenyt matkaamaan Oliverin isoäidin asuintaloon Mäntsälän lähelle keskelle metsää.

Heiltä alkaa uupua ruokaa, joten Jade ja Sara lähtevät ruoanhakureissulle autioituneeseen kauppaan. Sillä välin isoäidin talolle ilmestyy Oliverin isoveli Rafi, joka oli aiemmin pahoinpidellyt ja jättänyt halvaantuneen veljensä oman onnensa nojaan. Nyt hän vaikuttaa siltä kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, on sama vanha rakastava isoveli. Kaikilla on pieni epäilys tästä kaverista, ja heidän järkytyksekseen epäily käy toteen tyttöjen löytäessä metsästä Oliverin veljen tyttöystävän kuristettuna kuoliaaksi. Pian alkaa tapahtua, kun Rafi löytää tuliaseita ja muut jäävät loukkoon talon makuukammariin.

Henkilöt ovat kuin kaikki toistensa vastakohtia: Jade liian peloton punkkarityttö, Sara ylitunteellinen heppatyttö; Ali Itä-Helsingissä kasvanut somali ja Susette Kaivopuiston suosituin prinsessa. Kaikkia ihmetyttää ja yhdistää se, että he melkein kaikki ovat 15-vuotiaita, jopa lähestulkoon samoina päivinäkin syntyneet. Kuolemanaallon on jotenkin täytynyt liittyä ikään.

Tarina oli välillä todella puistattava. Keskiyöllä lukiessani yksin kotona tätä kirjaa täytyi minunkin välillä vilkaista pimeitä nurkkia ja käpertyä peiton alle. Tarinan uskottavuutta lisäsi ehdottomasti se, että tapahtumapaikka sijaitsi Suomessa, vieläpä itsellenikin tutuilla alueilla. Välillä kirjasta paistoivat hassut kuvailut, mutta muuten teksti soljui sopivaa tahtia eteenpäin. Sisällöltään tarina jäi mielestäni melko lyhyeen, joten odotan, että sille on suunnitteilla vielä jatkoa. Loppu tarinassa tuli niin yllättäen, että haluan kyllä heti lukea, miten kertomus jatkuu, kun jatko-osa ilmestyy. En ole koskaan törmännyt tämänkaltaiseen kirjaan aiemmin, joten olin todella mielissäni siitä, ettei tarinassa ollut oikeastaan mitään sellaista, mitä muissa kirjoissa olen lukenut moneen kertaan.