Brutaali trilleri

Nelli Laajaranta, 19 v. , 13. huhtikuuta 2018

Karin Slaughter: Kaunokaiset, Suom Pirjo Ruti (HarperCollins Nordic 2015)

Kaunokaiset on Karin Slaughterin 21. teos ja eroaa hänen muista kirjoistaan siten, että se kertoo uhrin näkökulmasta eikä poliisin tai tutkijan. Slaughterin tyyli kirjoittaa on yksityiskohtainen ja kuvaava sekä osittain hyvin brutaali. Hän osaa kuvata kirjoissaan todella hyvin ihmisen pimeän puolen.

Teos on psykologinen trilleri ja omasta mielestäni onnistunut lajityypissään, vaikka välillä kirja painottui enemmän verellä mässäilyyn kuin jännittävän tunnelman luomiseen, ja se teki kirjasta enemmän kuvottavan kuin pelottavan, mikä vähän harmitti itseäni. Epämiellyttävät kuvailut ovat toisaalta hyvin kirjoitettuja, ja saavat lukijan näkemään kirjan kuvauksen elävästi mielessään. Juoni oli samanaikaisesti monimutkainen, mutta omasta mielestäni tärkeimmän osan juonesta tajusin itse kauan ennen kuin kirjan päähenkilöt, mikä tuntui hieman turhauttavalta. Loppupuolella kirjasta paljastui kuitenkin uusia juonenkäänteitä, jotka olivat todella yllättäviä. Kirja alkaa melko nopeatempoisesti, mutta ajoittain kirjan alkupuolella oli kohtia jotka tuntuivat jopa pitkästyttäviltä. Kuitenkin siinä vaiheessa kun kirjan tapahtumat alkoivat muuttua raaemmiksi, sitä ei malttanut enää laskea käsistään vaan halusi lukea kerralla loppuun.

Kirjassa on kaksi päähenkilöä, siskokset Claire ja Lydia, joiden välillä näkökulma vaihtelee. Clairen aviomies Paul murhataan ryöstön yhteydessä, jonka jälkeen alkaa tapahtua erikoisia asioita: Paulin hautajaisten aikaan heidän taloonsa yritetään murtautua ja murron tutkintaan osallistuu sekä ylikomisario että FBI.

Claire ja Lydia tapaavat lähes kahdenkymmenen vuoden välirikon jälkeen kiusallisissa tunnelmissa, kun Claire yllättää Lydian virtsaamasta Paulin haudalle.

Claire ja Lydia ovat menettäneet nuorina isosiskonsa Julian, joka katosi jäljettömiin ja hänen katoamisensa rikkoi koko perheen. Kirjassa on myös pätkittäin siskosten isän mietelmiä vanhimman siskon katoamisesta ja siitä, kuinka hän ei voinut lopettaa tyttärensä etsimistä. Lopulta isä teki itsemurhan. Clairen ja Lydian välirikko johtui Paulista, joka yritti raiskata silloin huumeongelmista kärsivän Lydian. Claire ei uskonut Lydiaa tämän huumeiden käytön ja siitä johtuvan käytöksen vuoksi, vaan Lydia syrjäytyi pois koko perheestä.

Ennen siskosten jälleennäkemistä Claire on löytänyt kuolleen miehensä tietokoneelta järkyttävän löydön, mikä saa hänet epäilemään täydelliseltä vaikuttanutta aviomiestään. Kun Claire kertoi tästä poliisille, häntä vähäteltiin ja löydöstä väitettiin epäaidoksi. Claire ei kuitenkaan usko sitä ja ottaa yhteyttä siskoonsa, jonka syytökset Paulia kohtaan kuulostavat nyt uskottavammilta. Yhdessä he alkavat selvittää asiaa ja lopulta tajuavat sotkeentuneensa hyvin suureen soppaan, johon liittyy myös heidän kadonnut siskonsa.

Hahmoina Claire ja Lydia ovat osittain hyvin erilaisia, mutta toisaalta omaavat kuitenkin hyvin samankaltaisia piirteitä. Claire Scott on rikas kotirouva, sillä Paul omisti menestyneen arkkitehtifirman. Hän asui Paulin suunnittelemassa miljoonatalossa ja eli omasta mielestään onnellista elämää Paulin kanssa, vaikka Claire teki satunnaisia syrjähyppyjä hakiessaan jännitystä muuten monotoniseen elämäänsä. Paul oli häntä kohtaan huolehtivainen ja rakastava, ulkopuolisten silmissä jumaloiva, omistava ja jopa kontrolloiva. Paul sai Clairen eristäytymään niistä ihmisistä, jotka Paul näki jonkinlaisena uhkana itselleen, vaikka Claire ei tätä itse huomannut. Clairella ei ollut läheisiä ystäviä ja ainoat perheenjäsenet joihin hän on yhteydessä ovat hänen äitinsä ja mummonsa. Claire huomaa Paulin olleen hänen elämänsä keskipiste vasta tämän kuoltua.

Lydia Delgado päätyi nuorena, jo ennen Julian katoamista huonoihin piireihin ja käytti alkoholia sekä huumeita ja suhtautui hyvin välinpitämättömästi elämään. Julian kadottua Lydia joutui pitämään huolta Clairesta kun heidän äitinsä oli pitkään lähes toimintakyvytön ja isä pakkomielteinen siskon etsinnässä. Lydia ei kuitenkaan parantanut tapojaan ja jatkoi kotoa karkailemista, perheeltään varastelua ja luottamuksen rikkomista. Kun Paul yritti raiskata Lydian, kukaan ei uskonut häntä, ja lopulta Lydia lähes ajettiin pois perheestä. Noin vuosi sen jälkeen Lydia meni naimisiin Lloyd Delgado -nimisen miehen kanssa, joka kuitenkin kuoli huumeiden yliannostukseen pian avioliiton solmimisen jälkeen. Lydia oli kuitenkin tullut raskaaksi, ja Lydia lopetti heti päihteiden käytön. Kirjan tapahtumien aikaan Lydian tytär, Julia, jota kutsutaan Deeksi, on seitsemäntoistavuotias ja Lydia on saanut elämänsä raiteilleen. Hänellä on oma koirien trimmausyritys ja hän seurustelee Rick Butler -nimisen miehen kanssa.

Claire on luonteeltaan hillitympi kuin Lydia, vaikka hänelläkin on temperamenttia, joka vaikuttaa Paulin tukahduttamalta. Claire löytää itsepäisyytensä uudestaan tutkiessaan miehensä menneisyyttä. Lydia on paljon rosoisempi ja rääväsuisempi kuin Claire, mikä todennäköisesti johtuu hänen menneisyydestään. Molemmat siskokset ovat kuitenkin hyvin määrätietoisia sekä periksiantamattomia ja saavat paljon aikaiseksi etenkin yhdessä.

Olen lukenut muutamia Karin Slaughterin aikaisempia teoksia, ja mielestäni tämä oli yksi parhaista. Eniten hänen teoksistaan olen kuitenkin pitänyt esikoisteoksesta Sokaistu. Suosittelisin Kaunokaisia sellaisille, jotka pitävät jännityksestä ja joita ei liikaa kuvota yksityiskohtaiset kuvaukset väkivaltaisuuksista.