Hän sanoi nimekseen Aleia

Erika Vikin esikoisteos Hän sanoi nimekseen Aleia (Gummerus) on omaääninen fantasiaromaani, joka käsittelee ajankohtaisia teemoja, muukalaisuutta ja toiseuden pelkoa, sekä surua ja siitä selviämistä. Romaanin maailma on kiehtova yhdistelmä 1800-luvun lopun villiä länttä, steampunkia ja luonnonläheistä magiaa. Teos aloittaa Kaksosauringot-trilogian, joka edustaa kansainvälisen tason spekulatiivista fiktiota.
Corildon on seleesimies, aisteiltaan ylivertaisen lajin edustaja. Hän on myös seleesien Seuran kartografi, joka on havainnut tuulten muuttuneen ja aavistaa, että maailman voimasuhteet ovat horjahtamaisillaan. Eräänä talvi-iltana Seuran pihalle tuupertuu ihmistyttö. Herättyään hän ei kykene kertomaan itsestään muuta kuin nimen, Aleia. Corildonin pahat aavistukset vahvistuvat, kun myös Aleia aistii huonot tuulet, vaikka sen pitäisi olla ihmiselle mahdotonta. Kuka Aleia on ja miksi hän on täällä juuri nyt?

Joukko Herttoniemen yhteiskoulun opiskelijoita luki tämän kiinnostavan uutuusteoksen ja kertoivat omat kommenttinsa kirjasta.

”Erika Vikin fantasiatrilogian avausosa Hän sanoi nimekseen Aleia on ehdoton lukuvalinta fantasian ystäville. Vik on onnistunut luomaan mielenkiintoisen maailman, jonka sekaan uppoaa helposti monen sadan sivun ajaksi. Kirja pitää lukijan kiinnostuneena koko ajan avaamalla salaperäistä tarinaa ja monimuotoista maailmaa kappale kappaleelta jättämällä kuitenkin paljon kysymyksiä ilmaan seuraavia osia varten.

Vikin kirjoitustyyli oli mieluisa, ja tarina etenee melko suoraviivaisesti helposti luettavien lyhyiden kappaleiden ansiosta. Kirja sisältää juuri sopivasti tasapainossa maailman rakentamista, magiaa ja romantiikkaa, eikä juoni tunnu turhaan venytetyltä.

Kaiken kaikkiaan Hän sanoi nimekseen Aleia on lähes kaikenikäisille sopiva mahtipontinen sarjan avausosa, joka tuo fantasiakirjallisuuteen aivan uudenlaisen ja ennennäkemättömän fantasiamaailman eikä paljasta kaikkia salaisuuksiaan välittömästi.”
– Sanna Kristeri

”Kirjan lukeminen oli erikoinen kokemus. Ennen kannen avaamista olin kriittinen ja pohdin, saadaanko villi länsi, magia ja steampunk toimimaan yhdessä hyvänä kokonaisuutena. Kirja yllätti minut iloisesti ja vetäisi mukanaan upeasti luotuun fantasiamaailmaan. Siinä on hyvin kuvailtu miljöötä, mutta välillä kirja on pitkäveteinen.

Henkilöhahmot olivat mielestäni kiinnostavia, koska emme tienneet juurikaan mitään Aleian menneisyydestä kirjan aluksi, mutta sen edetessä selvisi yllättäviä juttuja. Pidin myös siitä, että Corildon on ulkopuolelta hyvin hillitty ja asiallinen, mutta pinnan sisällä poreilee paljon muutakin. Hän yrittää unohtaa kuolleen vaimonsa sekä siihen liittyvän surun ja samalla kiintyykin tähän ihmistyttöön. Muut sivuhenkilöt ovat myös kiinnostavia eivätkä vain sätkynukkeja tarinassa.

Kirja on helposti ymmärrettävä ja käyttää suomen kieltä upeasti hyväkseen. Se on kielellisesti rikas ja monipuolinen romaani, ja siinä on yhdistelty kiinnostavasti uutta ja vanhaa. Aluksi kirja on vähän sekava, mutta tarina lähtee rullamaan hyvin eteenpäin ja selkeytyy sivujen myötä.”
– Emmi Heinonen

”Hän sanoi nimekseen Aleia on viihdyttävä fantasiaseikkailu, joka on täynnä pohjimmiltaan ennalta-arvattavia ihmissuhteita. Se ei kuitenkaan haittaa, koska ne sopivat täydelliseti hahmojen luonteisiin. Hahmot ovat fantasian hahmoiksi monipuolisia, eivätkä ne pysy muuttumattomina.

Kirjan juoni on viihdyttävä ja nopeatempoinen. Joskus tapahtumat tuntuivat etenevän liian nopeasti, mutta rakkauden ja muiden ihmissuhteiden kuvailuun käytettiin paljon aikaa. Suuret tunteet eivät kuitenkaan saavuttaneet minua lukijana, ja jotain jäi puuttumaan.

Kirjan miljöö on kiehtova. Pidin siitä, kuinka villin lännen tunnelma on voimakkaasti läsnä koko kirjan ajan, vaikka sitä ei missään vaiheessa selkeästi korosteta. Se eroaa piristävästi fantasialle tyypillisestä myyttisen menneisyyden miljööstä.

Pidin kirjasta todella paljon, mutta se jätti osittain ristiriitaisen tunteen.”
– Venla Lepänaho

”Minusta Hän sanoi nimekseen Aleia oli vaikealukuinen ja siksi myös hidaslukuinen, niin että koko ajan piti kunnolla miettiä, mitä äsken lukikaan. Kirja oli koukuttava ja pidin henkilöhahmoista. Tarina oli myös ahdistava niissä kohdissa, joissa kuvailtiin henkilöiden tuntemuksia ja sitä, mitä he kokevat päänsä sisällä. Villi länsi, steampunk ja magia sopivat todella hyvin yhteen. Välillä tuntui oudolta, kun kirja sijoittui 2800-luvulle eli pitkälle tulevaisuuteen ja silti kirjassa oli paljon kaikkea liittyen 1800-lukuun. Kirjaa varten oli luotu hyvä fantasiamaailma. Kirjan kieli oli kuvailevaa ja rikasta. Pidin kirjasta ja lukisin sen uudestaankin. Suosittelisin kirjaa sellaisille, jotka tykkäävät lukea fantasiakirjoja.”
– Venla Jyrkinen

”Vaikka en ole suuri suomalaisen kirjallisuuden kuluttaja, pidin Hän sanoi nimekseen Aleia -teoksesta. Se on todellakin saanut paikan minun TOP-10 listallani. Tykkäsin, kuinka sitä lukiessa sai käyttää paljon omaa mielikuvitusta, kun kuvitteli esimerkiksi, miltä joku hahmo näyttää. Kirjassa oli myös käytetty minulle ihan uusia tapoja kertoa tarina, mikä oli todella virkistävää. Haluaisin mielelläni lukea lisää Aleian ja Corildonin matkasta. Tätä kirjaa oli kyllä todella vaikea laskea käsistä. Minusta oli kivaa, kuinka kirja vaihteli sen mukaan, kenen näkökulmasta tarinaa kerrotaan, vaikka joskus se saattoi olla hieman hämmentävää. Minä en ainakaan keksi mitään muuta kirjaa, joka olisi samanlainen kuin tämä. Suosittelen teosta ihan jokaiselle, joka haluaa jotain uutta lukemista.”
– Ida Weintraub

Trilogian seuraava osa, Seleesian näkijä, ilmestyy elokuussa 2017.

Lukufiiliksen Instagramissa on käynnissä kilpailu, jossa voit voittaa kirjan!