Kajo

Senja Nurmi, 30. toukokuuta 2017

Elina Pitkäkankaan kirja Kajo (Myllylahti, 2017) on jännitysromaani ja Kuura-trilogian toinen osa. Kirja käsittelee ihmissusia ja sellaiseksi muuntautuvien nuorten pakomatkaa ihmisiltä ja heidän ajatukselta hävittää hukat maan päältä. Kirjassa seurattavaa 18-vuotiasta Inkaa odottaa järkyttävä kohtalo, kun lykantropia-tartuntaa vastustava Jahti-järjestö alkaa testaamaan ihmisiä kaiken varalta. Tilannetta vaikeuttaa huoli veljestään ja vanhasta ystävästään Aaronista, joka myös pakenee Jahtia parhaansa mukaan hukka-tyttöystävänsä kanssa. Täysikuu lähestyy tuoden jatkuvan pelon hukkien kyvystä muuntautua ja tappaa ihmisiä elävältä. Kirja sijoittuu Suomen Helsinkiin, mutta saa täydennystä muista kuvitelluista paikoista, kuten Kuurankeron pikkukaupunkilta.

Pitkäkankaan tapa kirjoittaa on selkeä ja helposti luettava. Kirjan kuvailu on mielestäni taitavaa, tarkkaa ja hyvin yksityiskohtaista. Kirjassa on kaksi selkeää kertojaa joiden tarinat vaihtuvat joka luvulla. Kahden päähenkilön eri näkökulmat lisäävät kirjaan mielenkiintoa. Kirjan muiden henkilöiden ajatuksia tai taustaa ei avata kovinkaan paljon, vaikka kirja ei pääosin kerro vain sen kahdesta päähenkilöstä. Mielestäni Pitkäkangas kuvaa kirjan nuoria hyvin aidosti ja käyttää kirjassaan rohkeaa ja ronskia kielenkäyttöä. Kuitenkin nuorten työttömyys ja elämä ilman vanhempia oli hämmentävää ja hieman epäaitoa.

Kirjan alku oli pitkästyttävä ja piti lukea aika paljon, että kirjassa alkoi tapahtua. Kuitenkin, kun juoneen pääsi käsiksi kirja oli todella jännittävä ja kesti kirjan loppuun asti tuoden uusia käänteitä. Kirjan jännityksen lisäksi se sisälsi romantiikkaa mikä oli todella hyvä lisäys kirjan nuorten ongelmien keskelle ja mielestäni sitä olisi voinut olla enemmän. Kirja täyttyi myös paljon negatiivisista kohtauksista eikä suoraa positiivista hetkeä monen henkilön välillä ollut.

Kirjan juoni oli aika tavallinen ja taistelu täysikuuta ja ihmisiä vastaan on paljon käytetty myös muissa ihmissusi-tarinoissa. Sen juoni oli aika pitkälti ennalta arvattavissa, mutta silti sisälsi jännittäviä juonenkäänteitä. Kirjan loppu jäi myös todella jännittävästi auki ja tuli heti halu lukea lisää.

Päällimmäisenä kirjasta jäi todella positiivinen tunne ja pidin siitä todella paljon. Itse en ole suuri ihmissusi tarinoiden lukija, mutta kirja keskittyi myös paljon muuhunkin ja siksi sen vaihtelevaa tunnelmaa oli mukava lukea. Vaikka kirja sisältää fantasiaa se on aidon tuntuinen ja Helsingin paikkojen kuvailu herätti elävää tunnetta. Kirjan hahmoista kukaan ei minua erityisesti sytyttänyt tai jäänyt mieleen. Jokainen oli samalla lailla hyvin yksinkertainen ja tavallinen.

En ollut lukenut tämän Kuura-trilogian ensimmäistä osaa ja se vaikeutti kirjan alun tekstiin pääsemistä ja sen lukemista. Kirjan selkeä teksti auttoi silti sen juonen ymmärtämistä.

Kirjaa suosittelen erityisesti nuorille sen aiheen, hahmojen ja jännityksen vuoksi. Kirja sisälsi muutaman pitkästyttävän kohtauksen, mutta enimmäkseen kirja oli todella tapahtumatäyteinen. Kirjassa pidin eniten sen taitavasta kuvailusta ja siihen oli helppo eläytyä mukaan.