Kesän jälkeen kaikki on toisin

Elina Klemola, Karkkilan lukio, 27. kesäkuuta 2016

“Ajattelen: mitä se kellekkään kuuluu, mistä olen tullut läpi ollakseni se mikä olen. Rakasta minua nyt.”

Tähänastisen elämänsä käännekohdassa täysi-ikäisyyden kynnyksellä olevalla Peetulla on edessään odotuksentäyteinen kesä. Vuosia jatkuneen ymmärtämättömien pilkan ja muiden arviointiin alistumisen jälkeen Peetu saa vihdoin olla kukatahansa. Helpottaakseen odotusta Peetun isä antaa lahjaksi kymmenen purjelentoa. Satojen metrien korkeudessa puolueettoman keveyden ympäröimänä on helppoa ja vaivatonta löytää maan pinnalla hukassa olevat sanat.

Tarinan selkärankana toimivien lentojen aikana ilmassa pohditaan menneisyyttä, nykyhetkeä ja tulevaa ilman pelkoa arvostelusta. Hiljaisessa purjelentokoneessa istuvat isä ja poika, jotka, yleisen stereotypian vastaisesti, haluavat jakaa ajatuksiaan. Painottomasta välitilasta muodostuu Peetun turvapaikka, jonne paeta kaikkea alhaalla tapahtuvaa.

Siri Kolu kirjoittaa raikkaasti, purjelentämisen tavoin kevyesti, ymmärtäen pienen ihmisen ajatusmaailman ja tehden monimutkaisesta, liian vähän huomiota saavasta aiheesta onnistuneesti helposti lähestyttävän.
Taitava kirjailija tarvitsee vain runsaat sata sivua raottaakseen trans-asioiden verhoa paljastaen lukijalle pienen osan niistä kaikista kipeistä asioista, joista olen kuullut transsukupuolisten ystävieni puhuvan: ihmisten pitkistä katseista, epävarmuudesta, leikkauksista, väärässä ruumissa elämisestä. Siitä elämästä. Häkellyttävän aidosti.
Nuori ikä, oman itsensä etsiminen ja epävarmuus tulevasta tekevät romaanin päähenkilöstä helposti lähestyttävän. Peetu on enemmän kuin sanoja paperilla – Peetu on elävä persoona, henkilö johon haluaisi tutustua, hahmo joka jää mieleen pidemmäksi aikaa kirjan kansien suljettua.

Kirjan alaotsikko on “elämänmuutosromaani” – Peetu ei ole ainoa, jonka elämä muuttuu romaanin aikana. Hän joutuukin oppimaan kesän aikana, että vaikka hän itse käy läpi oman sukupuolensa korjausta, koskettaa hänen tekonsa myös pikkiriikkisen hänen läheisiään. Hahmokaartista ehkä mielenkiintoisin on Peetun äiti, joka kaikki Transtukipisteen lehtiset lukeneena ei siltikään kykene hyväksymään ja sisäistämään oman statuksensa muuttumista pojan ja tytön äidistä kahden pojan äidiksi. Myös Peetun sanavalmiilla isoveljellä sekä hernekeittoa suoraan purkista syövällä Aamu-tyttöystävällä on omat mielipiteensä ja sanottavansa tulevaisuudesta leikkauksen jälkeen.

Itsensä rakastaminen on omasta henkisestä ja fyysisestä hyvinvoinnistaan huolehtimista, muihin ihmisiin vertailun lopettamista ja itsensä toteuttamista, oli se sitten harrastusten tai ulkonäön muokkaamisen myötä. Transsukupuolisuudessa ja sukupuolen korjaamisessa on kyse itsensä rakastamisesta. Peetu ei halua, kertakaikkiaan kykene jäämään naisen vartalon vangiksi, hän tarvitsee sukupuolenkorjausleikkauksen ollakseen oma itsensä. “Ja vaikka itsensä tulemisen hinta on kallis, Peetu on valmis maksamaan sen. Sillä ei ole sen syvempää onnea kuin olla se joka on.”

5/5