Kuolema jälki-istunnossa

Karen M. McManus: Yksi meistä valehtelee (Suomentanut Inka Parpola, WSOY 2018)

Karen M. McManus on luonut ihanan koukuttavan ja viihdyttävän esikoisteoksen Yksi meistä valehtelee.

Kirja antaa lukijoille hiukan jännitystä, aivopähkinöitä, romantiikkaa, huumoria ja draamaa. Viisi lukiolaista joutuu jälki-istuntoon. Joukko koostuu Addysta, Cooperista, Bronwyista, Natesta ja Simonista, joka kuolee jälki-istunnon aikana. Eloon jääneet nuoret ovat kirjan päähenkilöitä, jotka kertovat omasta näkökulmastaan tätä tarinaa.

Addy on koulun prinsessa, jolla on ihana poikaystävä, ja hän on hyvässä porukassa koulussa. Cooper on taitava urheilija, josta yliopistot kilpailevat. Hänelläkin on täydellinen tyttöystävä, ja hän on samassa kaveripiirissä kuin Addy. Bronwy on kiltti tyttö, joka on tehnyt kovasti töitä päästäkseen huippuyliopistoon, ja hänen arvosanansa ovat täydelliset, joten tavoite on hyvinkin saavutettava. Nate on poika, josta kiertää huhuja, joiden mukaan hän myy huumeita yms. Osa juoruista on totta, mutta poikaa ei voisi vähempää kiinnostaa. Kotona pojalla ei mene hyvin, koska isä on juoppo ja äiti kadonnut ties minne. Muidenkaan vanhemmat eivät ole täydellisiä. Addyn äitiä ei voisi kiinnostaa tyttärensä tekemiset, jos poikakuvioita tai ulkonäköä ei lasketa. Cooperin isä on ankara ja on suunnitellut poikansa tulevaisuuden jo valmiiksi. Muutokset eivät kuulu suunnitelmiin. Brownyn vanhemmat ovat menestyneitä, mutta sisko sairas. Tyttö kokee paineita onnistua kaikessa täydellisesti. Simon taas on monien inhoama poika, jolla on juorusivusto netissä. Hän ei ole koskaan valehdellut siellä, vaan julkaisee aina totuudenmukaisia salaisuuksia, jotka pilaavat vähemmän tai enemmän kuolulaisten elämän.

Jälki-istunnon keskeyttää kolari, jota menee tarkistamaan luokassa oleva opettaja. Sillä välin Simon juo lasillisen vettä ja kaatuu maahan tukehtumaisillaan. Nuoret tekevät kaikkensa pelastaakseen pojan, mutta turhaan. Myöhemmin selvisi, että kuolema oli allerginen reaktio, mutta mikä sen oli aiheuttanut?

Kirjassa poliisien pääepäillyt kuuluvat nelikkoon. Kaikkia epäillään yhdessä tai erikseen. Yksi pidätys ja lukemattomia kuulusteluja, jotka paljastavat aina jotain uutta henkilöihin liittyen.

Nuorten elämä muuttuu koulussa huonompaan suuntaa. Kaverit hylkäävät ja katseet väijyvät koulun käytävällä. Myös lehtien kuvaajat aiheuttavat vaikeuksia.
Jokaisella päähenkilöllä on ollut motiivi ja tilaisuus murhata Simon, mutta kuka on tarpeeksi ovela, itsekäs ja kylmäsydäminen murhatakseen luokkakaverinsa?

Mysteeri käy entistä oudommaksi, kun poliisi löytää Simonin juorusivustolta julkaisemattoman juorun, jossa kerrotaan kaikkien neljän syvin salaisuus. Jokainen salaisuus voi murskata nuoren elämän tavalla tai toisella. Juorut leviävät ja nuorten elämä koulussa muuttuu aika lailla. Osalta lähtevät kaverit, mutta vähintään oudot katseet väijyvät heitä käytävillä.

Nuorten joutuminen jälki-istuntoon on myös pienoinen mysteeri. Nimittäin koulussa on tunneilla ankara puhelinsääntö. Puhelimia ei saa edes olla repuissa, kuitenkin kaikkien neljän repuista löytyy puhelimet, jotka eivät kuulu heille.

Kirja ei keskity pelkästään murhan ratkaisemiseen, vaan nuorten elämään. Samalla paljastuu uusia asioita kuolemasta, mutta nuoret itse alkavat vasta viimeisen sadan sivun aikana toden teolla puuttua poliisien työhön ja ratkaisemaan mysteeriä.

Alussa mielestäni kirja vaikutti hieman perinteiseltä elokuvalta, jossa erilaiset lukiolaiset nuoret kohtaavat. Nuorten yleispiirteetkin olivat aika normaalit, jos verrataan nuortenelokuviin.

Mielestäni Simon kuvailee nelikkoa hyvin (s.17)

“Hän on prinsessa ja sinä olet urheilusankari.” Simon sanoo. Hän nyökkää kohti Bronwynia, sitten Natea “Sinä olet aivot. Ja sinä rikollinen. Te kaikki olette eläviä teinileffastereotypioita.”

Simon kuvailee itseään samaisella sivulla kaikkitietäväksi kertojaksi. Tuo kuvasti poikaa oikein hyvin.

Hahmot kuitenkin kehittyvät tarinan aikana ja heistä paljastuu uusia luonteenpiirteitä, mistä olen iloinen, koska se tekee hahmot mielenkiintoisimmiksi ja samaistuttavimmiksi. Myös ihmissuhteet kehittyvät tarinan aikana. Mielenkiintoista oli nähdä, kuinka tämä nelikko ei kirjan alussa jutellut toisilleen, mutta lopussa he olivat ystävykset. Tämäkin tapahtui ns. hienovaraisesti, eikä vain yhden sivun aikana.

Kirjan loppu oli yllättävä. Jos olisin saanut tietää lopun etukäteen, en olisi luultavasti ollut tyytyväinen ratkaisuun, mutta kirjan eteneminen ja tarinan syveneminen sai minut tykkäämään lopusta.

Kun sain kirjan käsiini, keskeytin heti meneillään olevan kirjan ja luin kirjan parin päivän aikana. Yksikin päivä olisi riittänyt, mutta muut menot estivät sen. Kirja oli ihana lukukokemus.