Minä, Simon, Homo Sapiens on pakahduttava tarina rakkaudesta, identiteetistä ja nuoruudesta

”Sivumennen sanoen, eikö olisikin reilumpaa, jos kaikkien pitäisi tulla kaapista? Miksi heteroseksuaalisuus on joku oletusarvo? Mitä jos jokaisen pitäisi erikseen tehdä samanlainen kiusallinen ilmoitus omasta seksuaalisuudestaan, oli se sitten minkälainen hyvänsä? Tuli vaan mieleen.”

Joskus sitä törmää kirjaan, jota haluaisi suositella kaikille – omasta parhaasta kaverista ihan serkun kummin kaimaan asti! Becky Albertallin juuri suomennettu Minä, Simon, Homo Sapiens (Simon vs. the Homo Sapiens Agenda) on juuri sellainen teos eli YA-kirjallisuutta parhaimmillaan! Albertallin esikoisteos on lämminhenkinen, raikasääninen, samaistuttava ja liikuttava. Siitä on mahdoton keksiä tarpeeksi hehkuttavia adjektiiveja. Myös elokuvaksi näillä näkymin vuonna 2018 muuntuva teos tempaisee mukaansa ja hymyilyttää sivulta toiselle.

16-vuotias Simon tutustuu Blue-nimimerkillä kirjoittavaan poikaan koulun juoruja ja asioita postaavan Tumblrin kautta ja, vaikkei kumpikaan paljasta omaa identiteettiään, heidän välilleen syntyy jotain herkkää ja kaunista. Kumpikaan pojista ei ole ulkona kaapista, mutta toisistaan he saavat rohkeutta olla avoimempia. Simonin ja Bluen välinen viestittely onkin kirjan suloisinta ja sydäntä pakahduttavinta antia. Valitettavasti Simonin koulukaveri Martin sattuu näkemään viestit ja alkaa kiristää Simonia päästäkseen tekemään lähempää tuttavuutta Simonin ystävään Abbyyn, joka on koulun tuorein oppilas. Vaikkei Simon häpeä seksuaalisuuttaan, hän ei myöskään halua kuuluttaa sitä kaikille – eikä varsinkaan satuttaa Blueta, joka ei välttämättä ole aivan yhtä sinut itsensä kanssa. Niinpä hän yrittää navigoida omien tunteidensa, ystäväpiirin muuttuvan dynamiikan ja Martinin juonittelujen välillä – ja samalla tietysti selvittää, kuka ah-niin-ihana Blue on!

Simonin, Nickin ja Leahin ystävyys on jo sementoitunut, kun porukkaan liittyy Abby. Heidän kaikkien välillä on kuitenkin erilainen dynamiikka ja Simon kokeekin voivansa kertoa homoudestaan Abbylle ennen vanhempia ystäviään. Sekä Simonin ystävyys- että perhesuhteet ovat täynnä epätäydellisyyksiä, jotka tekevät niistä uskottavia sekä vetoavia. Kaikki henkilöt tuovat oman hurmaavan lisänsä tarinaan.

Luin kirjan jo englanniksi, ja olin erittäin kiinnostunut tutustumaan suomennokseen ja seuraamaan Simonin elämää jo toistamiseen. On virkistävää lukea teiniromanssista ihan eri näkökulmasta ja kaikenlaisia elämän kasvukipuja käsitellen. Minä, SImon, Homo Sapiens onkin hurmaava kuvaus nuoruudesta ja ystävyydestä – ei siis ainoastaan sukupuoli-identiteetistä ja rakkaudesta, vaikka ne tärkeitä teemoja ovatkin. Teos on käsitteleekin nuorten arkea kaikin puolin onnistuneesti, huumorilla ja popkulttuuri-viittauksilla sävytettynä, ja onnistuu lumoamaan lukijansa täysin. Miltä tuntuu, kun paras ystävä piilottelee isoa osaa omasta elämästään? Miten voi kertoa homovitsejä laukovalle isälle, että on itse homoseksuaali? Kuinka läheinen voi olla ihmisen kanssa, jota ei ole koskaan tavannut? Kaikki nämä asiat ovat tarkastelussa Albertallin nerokkaassa romaanissa.

Myös Simonin hulvaton huumorintaju pursuaa esiin jatkuvasti – kirjaa lukiessa ei voi olla hihittämättä hänen sutkautuksilleen. Simon olisi aivan ihana kaveri oikeassa elämässä: hauska, fiksu…Potter-fani! Ja Simonin ystäväpiiri sekä perhe ovat aivan yhtä valloittavia. Ja tietysti myös mysteerinen Blue!

5/5

Lue suomentaja Lotta Sonnisen haastattelu ya-kirjojen kääntämisestä täältä!

Becky Albertalli: Minä, Simon, Homo Sapiens
Suom. Lotta Sonninen, Otava 2017

Jutun on kirjoittanut The YA Diaries -blogin Laura. The YA Diaries on suomenkielinen YA-kirjallisuudelle omistettu blogi. Lukufiilis ja The YA Diaries tekevät yhteistyötä kesäkuun ajan.

Kuvat: Laura Kurki