Veronica Roth. Uskollinen. Suom. Outi Järvinen. Otava. 2015.
Maailmalla suuren suosion saavuttanut dystopiamenestys Outolintu on vihdoin saatu päätökseen. Sykähdyttävän kirjasarjan viimeinen osa jaksaa yllättää ja viihdyttää vielä trilogian loppusuoralla. Nälkäpeli- sekä Labyrintti-teoksiin verrattavissa olevaa sarjaa on kritisoitu liiasta samankaltaisuudesta, mutta Uskollisen juonenkäänteet erottavat sen lopultakin joukosta.
Yhteiskunnassa, joka yrittää välttää sotia ja epäsopua, ihmiset on jaettu omien taipumustensa mukaan viiteen ryhmään: Vaatimattomiin, Uskaliaisiin, Rehteihin, Teräviin ja Sopuisiin. Nyt yhteiskunta on kuitenkin romahtanut ja Trisin on aika tehdä vaikeita päätöksiä. Onko aika astua tuntemattomaan vai jäädä taistelemaan? Tris ja Tobias saavat vihdoinkin vastauksia heitä jo kauan vaivanneisiin kysymyksiin, mutta seuraukset ovat yllättäviä. Tarina levittäytyy kotikaupungin raunioista ulkopuoliseen maailmaan: kuka odottaa heitä autioituneen maan toisella puolella?
Trisin kehitys kirjasta toiseen kulminoituu Uskollisessa ja lukija saa hurrata tämän rohkeutta ja älykkyyttä viimeisillä sivuilla. Trisissä yhdistyvät kaikkien osastojen piirteet ja se näkyy hänen päätöksissään. Tobiaksen ja Trisin vaihtelu kertojina tuo teokseen uuden ulottuvuuden ja nostaa esiin jännitteet ja ristiriidat nuorten rakastavaisten ajatusmaailmoissa. Roth kehitteleekin uusia ulottuvuuksia kaikkiin hahmoihin, mikä virkistää tarinaa huomattavasti. Lisäpiristystä dystopian suurkuluttajille tarjoutuu realistisesta moraaliongelmien kuvauksesta, sillä mustavalkoisia ratkaisuja oikean ja väärän välille ei teoksesta löydy.
Outolintu-sarja on vedonnut dystopiasta innostuneisiin lukijoihin ja viimeinen osa ei petä sekään. Tyylillisesti Roth on tuonut jotain uutta peliin hyödyntäessään lukijoiden rakastamaa Tobiasta kertojana, mutta juonellisesti teos jää silti paikoitellen latteaksi. Vaikkei kirja ei räjäytä lukijansa maailmaa, korvaa se kuitenkin vajavaisuutensa mukaansatempaavuudella ja viihdyttävyydellä.
kolme tähteä