#pojatkinlukee: Lumikki-trilogia

Teemu Steffen, Herttoniemen yhteiskoulu, 7. joulukuuta 2016

Salla Simukan Lumikki-trilogia (Punainen kuin veri, Valkea kuin lumi ja Musta kuin eebenpuu, Tammi) kertoo 17-vuotiaan lukiotytön Lumikin elämästä. Yhden vuoden aikana Lumikille ehtii tapahtua paljon asioita. Hän joutuu tekemisiin kansainvälisen rikollisjärjestön kanssa, kun löytää koulun pimiöstä ison summan rahaa ensimmäisessä osassa. Toisessa osassa Lumikki lähtee yksin lomalle Prahaan ja tapaa siellä naisen, joka väittää olevansa hänen sisarensa. Se johdattaa Lumikin uskonnollisen lahkon luokse, jonka johtaja haluaa tappaa kaikki lahkolaiset. Kolmannessa osassa Lumikin perässä on vainooja. Tarinan edetessä hänen tunteensa heittelevät kahden kiinnostuksen kohteen suhteen.

Simukka on kirjoittanut kaikki kolme osaa erittäin taidokkaasti. Teksti on helppolukuista, ja juoni etenee hyvään tahtiin. Vaikka itse olen aika hidas lukija, niin näiden kirjojen parissa lukunopeuteni melkein tuplaantui. Tarina on mukaansatempaava ja koukuttava: luvut loppuivat melkein aina niin jännittävään kohtaan, että oli pakko jatkaa. Ylensä olisin lopettanut lukemisen luvun loppuun, mutta nyt halusin lukea vain lisää ja lisää. Simukan kieli on selkeää, rentoa ja puhekielistä. Kaikissa kolmessa kirjassa esiintyy kursivoituja tekstinpätkiä. Jotkut niistä ovat kirjeitä, jotkut laulun sanoja, jotka ovat paikoin myös englanniksi ja ruotsiksi. Osittain en pitänyt niistä, koska jotkin eivät liittyneet suoraan tekstiin. Toisaalta osuvat ja tilanteisiin sopivat kohdat olivat erittäin hyviä.

Tyttöystäväni hehkutti minulle trilogiaa ja ”pakotti” minut lukemaan ainakin ensimmäisen kirjan. Jäin jo ensimmäisen 20 sivun jälkeen koukkuun ja halusin lukea koko teoksen heti ja sen jälkeen seuraavat kaksi. Hiljattain julkaistussa ja keskustelua herättäneessä kolumnissaan Mies, joka ei lue naisten kirjoittamia kirjoja, ei ole sivistynyt Maria Pettersson väittää, että monet miehet lukevat vain miesten kirjoittamia kirjoja ja että heidän mielestään naisten kirjoittamat teokset eivät ole kiinnostavia. Toivoisin asian olevan toisin. Lukemani trilogia on jotain aivan muuta kuin tylsä.

Lumikin persoona kiehtoi minua, ja halusin tietää lisää hänestä. Lumikin historiassa oli haamuja ja osia, joista Lumikkikaan ei tiennyt. Teossarjan osat liittyvät toisiinsa etenkin Lumikin historian kautta, sillä aina seuraavassa kirjassa paljastuu enemmän ja enemmän Lumikin lapsuudesta. Esimerkiksi Lumikin ja hänen vanhempiensa suhde ei ole paras mahdollinen. Lumikin vanhemmat olivat aina etäisiä Lumikille. Vasta kolmannessa kirjassa selittyy vanhempien käytös Lumikkia kohtaan.

Ensimmäisessä kirjassa Lumikista saa sellaisen kuvan, että hän on hiljainen tyttö, joka haluaa olla yksin ja puuttumatta asioihin. Häntä oli kiusattu yläasteella ja hän yritti välttää sitä lukiossa pysymällä sivussa muista. Kuitenkin Lumikki joutuu kaikissa kirjoissa keskipisteeseen ja vaarallisiin tilanteisiin. Samalla Lumikin itseluottamus kasvaa ja hänestä tulee määrätietoisempi. Toisessa kirjassa Lumikki yrittää saada mielenrauhaa lähtemällä kesällä Prahaan lomalle. Siellä hänen hyväsydämisyytensä tulee esiin, kun hän auttaa valesisareksi paljastuvaa Zelenkaa pakoon. Vaikka Lumikki on yrittänyt pysyä poissa vaarallisista tilanteista, hän vain sotkeutuu pahempiin ja pahempiin. Kolmannessa kirjassa vaara uhkaa suoraan Lumikkia. Hän saa tekstiviestejä vainoajalta:

Seuraan sinua jatkuvasti.
Varjosi

Tekstiviestit ovat ahdistavia, ja niitä on lukijanakin ahdistava lukea. Päätösosan aikana selviää paljon lisää Lumikin menneisyydestä. Esimerkiksi selviää, onko Lumikilla oikeasti ollut sisko. Samalla hän yrittää selvittää itselleen, kumpaa hän rakastaa enemmän, Sampsaa vai Liekkiä.

Itse pidin ensimmäisestä ja kolmannesta kirjasta eniten. Ensimmäisessä heti alkuun tulee jännittävä kohta, joka tempaisee mukaan ja saa kiinnostumaan. Toisessa juonen loppuratkaisu on mielestäni pääteltävissä, eikä tarina ole niin hyvä kuin voisi olla. Olisin kaivannut vähän enemmän toimintaa kirjan alkupuolella. Kolmas kirja räjäyttää pankin, sillä siinä on kaikkea, mitä kirjalta odotan. Siinä on paljon toimintaa pitkin kirjaa, hiukan romanssia, josta itse pidän, ja odottamaton loppuratkaisu. Viimeisessä osassa Simukka onnistuu parhaiten johtamaan lukijaa harhaan. Tarina pysyy kiinnostavana ja arvaamattomana. Kaiken kaikkiaan kolmen kirjan kokonaisuus on erinomainen, ja suosittelen kaikkia osia varsinkin pojille, koska lukukokemus on mahtava ja se innostaa lukemaan enemmän tämän kaltaisia kirjoja.

5/5