Puhdistus

Ada Korkeala, Herttoniemen yhteiskoulu, 28. helmikuuta 2017

Puhdistus on kolmas Sofi Oksasen kirjoittama romaani, joka julkaistiin vuonna 2008. Romaanissa käsitellään pääasiassa yhden suvun kokemuksia ja Viron lähihistoriaa. Samalla nostetaan esille vielä nykyäänkin paikoitellen erityisesti naisiin kohdistuva väkivalta ja vaino. Puhdistus kirjoitettiin alun perin näytelmäksi, minkä huomaa esimerkiksi henkilöiden määrästä kohtauksissa niin kirjassa kuin elokuvassakin.
 
Puhdistus liikkuu kahdella aikajanalla, 1930-luvun loppupuolella ja 1990-luvun alkupuolella. Vuosikymmenten vaihdot tapahtuvat kuitenkin luontevasti, eivätkä hyppelyt vaikeuta mukana pysymistä. Kirjassa joka luvun alussa kerrotut aika ja paikka auttavat ymmärtämään, millä vuosikymmenellä asiat ovat tapahtuneet. Monille, joille Viron historia on vieraampi ja tuntemattomampi, kirja voikin helposti avata menneisyyttä, kunhan muistaa teoksen olevan ensisijaisesti romaani.
 
Puhdistus kertoo yksin asuvasta Aliide Truusta, joka on elänyt Virossa sen ollessa niin itsenäinen kuin neuvostovallan alla. Tuntemattoman Zaran pyörtyminen Aliiden pihaan nostaa vanhan naisen muistot ja kokemukset pinnalle, ja niiden avulla kerrotaankin hänen traagisesta menneisyydestään, jota hänen valintansa varjostavat. Puhdistus kertoo myös Zaran tarinan, joka ei ole yhtään mukavampi: vaino vain vaihtaa muotoaan.
 
Kirjan kieli on hyvin selkeää, ja Oksasen tapa kirjoittaa on tottumisen jälkeen mukaansatempaavaa. Kohtaukset rakentuvat vain muutaman henkilön avulla, ja satunnaiset sivuhenkilöt tuovat syvyyttä päähenkilöihin. Elokuvassa, jossa sivuhenkilöitä on kirjaa vähemmän, päähenkilöt tuntuvatkin jäävän etäisemmiksi. Aliiden ja Zaran kasvaminen on myös kuvattu mielenkiintoisesti. Aluksi kommunistivastaisen Aliiden saama kommunistileima muuttaa Aliiden käsitystä itsestään, ja lopulta hän alkaa uskoa väitteeseen kylän muiden asukkaiden lisäksi. Sen sijaan nuori Zara pakenee asemaansa prostituoituna, ja hänen lopullinen kohtalonsa jääkin auki.

Antti Jokinen ohjaus Puhdistuksesta tuli elokuvateattereihin vuonna 2012. Nuorta Aliidea esittää Laura Birn, vanhaa Aliidea Liisi Tandefelt. Zaran osassa nähdään Amanda Pilke ja Hansina Peter Franzen.
 
Elokuvan kohtaukset pohjautuivat hyvin tarkasti romaaniin, ja elokuva onkin hyvin samanlainen kirjan kanssa. Elokuva epäonnistuu kuitenkin mielestäni puhekieleltään. Suomen kieli viron sijasta ja esimerkiksi venäjän aksentti häiritsivät elokuvan katselua. Kun kirjaa kuvataan historialliseksi ja yhteiskunnalliseksi romaaniksi ja aihe kietoutuu Viron sorron ympärille, tuntui oudolta, ettei elokuvaan voitu valita vähintään viroa puhuvia näyttelijöitä. Viron kieltä näkyykin enemmän kirjassa, mikä ei kuitenkaan haitannut lukemista. Elokuvaan viron kieli olisi sopinut vieläkin paremmin.
 
Ylipäätänsä elokuva ei minun kohdallani päässyt yhtä syvälle. Siinä missä kirja avasi varsinkin Aliiden tunteita, elokuvassa henkilökuva tuntui jäävän kaukaisemmaksi. Toisaalta vasta elokuva sai minut kyseenalaistamaan jo kirjassakin kuvatun Aliiden rakkauden Hansia kohtaan ennemminkin pakkomielteeksi. Tämä tosin saattoi johtua siitä, että katsoin elokuvan kirjan lukemisen jälkeen.
 
Sekä kirjassa että elokuvassa vaikeista aiheista oli saatu mielestäni hieno lopputulos. Vaikka varsinkin elokuva oli paikoin ahdistava saaden olon jopa epämukavaksi, se oli toteutettu visuaalisesti hienosti ja mieleenpainuvasti. Puhdistuksen loppu erosi hieman kirjassa ja elokuvassa, mutta molemmissa se oli onnistunut. Kirjassa loppuun kerätyt kirjeet olivat mielenkiintoinen lisä, ja ne avasivat tapahtumia entistä enemmän. Elokuvan erilainen loppu taas sopi siihen traagisuudessaan, sillä onnellinen loppu näinkin rankalle tarinalle olisi vain tuntunut oudolta.