Tyttö kuplassa

Siri Pettersen: Kupla (Jalava 2018)

Siri Pettersenin kirjoittama Kupla vie lukijansa hauskalla tavalla suoraan teini-ikäisen sielunmaisemaan, 12-vuotiaan Kinen elämään, jossa oikeastaan mikään ei ole esiteinin mielestä oikein häntä kohtaan. Ei saa juoda täysmaitoa kevytmaidon sijaan, kouluun täytyy mennä opiskelemaan, vaikka se on turhaa ja koulu-uinteja täyttyy sietää, vaikka Möllbyn uimahalli, joka on varmasti dinosaurusten ajalta, on niin huonossa kunnossa, että Kine uskoo sen hajoavan vielä jonkun kerran, kun he joutuvat koulun kanssa uimaan. Koko Möllbyn kaupunki on muutenkin tyhmä oksennuksenvihreine väreineen, joita on niin Kinen salaisessa paikassa hautausmaalla kuin myös toria ympäröivien talojen seinissä.

Kine, jota monet kutsuvat koulussa pilkkanimellä Kupla, on tavallinen esiteini, joka asuu Möllbyn kaupungissa ja käy Klausenin koulua 6B-luokalla. Kaikki on periaatteessa ihan hyvin, mutta luokan täytyisi laulaa joulukuorossa kaupungin torilla päällään kamalat enkelipuvut, joissa kuka tahansa näyttäisi makkarankuorelta. Kenelläkään luokassa ei ole suurta halua osallistua tähän tapahtumaan, ei varsinkaan Kinellä, joka ei todellakaan osaa omasta mielestään laulaa. Mutta ennen joulukuoroa täytyy kuitenkin selvitä vielä toisesta haasteesta, nimittäin koulu-uinneista, joita Kine vihaa sydämensä pohjasta.

Nykyinen pilkkanimi Kupla tulee eräältä uintitunnilta, jolla luokan kiusaajajengin pomo Jarle päätti levittää juorua, että Kine oli pieraissut uima-altaassa. Jutusta on jo vuosia, mutta silti nimi on vain pysynyt. Syyt, miksi Kine ei voisi uida, ovat jo lopussa, eikä vanhemmiltakaan heru myötätuntoa. Myös kamala liikunnan opettaja Noita osaa jo varautua Kinen tekosyihin unohtuneista uimapuvuista ja erinäisistä sairauksista.

Tämän viikon uimatunti kääntyy kuitenkin vielä pahemmaksi kuin Kine osaa odottaa, jopa pahemmaksi kuin kerta, jolla hän sai pilkkanimensä. Paettuaan salaiseen paikkaansa hautausmaalle kesken maailman kamalimman koulupäivän, hän kompastuu ja löytää maasta omenan kokoisen lasikuulan, jonka sisällä on kotikutoisen näköinen paksu muumio. Koska kuula tuo outoa rauhaa Kinelle, hän vie sen mukanaan kotiin.

Kun Kine herää seuraavana aamuna, on kuula paisunut suunnattomaksi kuplaksi, joka täyttää hänen huoneensa. Se on pehmeän hyytelömäistä materiaalia, joka päästää hänet sisälle ja ulos. Vaikka kupla on epäilyttävä ja sisällä retkottava muumio hiukan karmiva, tuo se silti rauhallisen olon Kinelle, joka poistuttuaan kuplasta haluaakin takaisin sisään, koska oma huone tuntuu vihamieliseltä ja vaaralliselta.

Kupla suojelee Kineä ulkopuoliselta maailmalta, jossa odottavat valittavat ja pettyneet vanhemmat, kiusaajat ja kaikki muu kamaluus. Ei siis ole mikään ihme, ettei sieltä halua tulla enää pois, kun saa itselleen pääsylipun pois maailman sekavasta kauheudesta.

Kupla on viihdyttävä kuvaus teini-ikäisen elämästä hiukan dramatisoidusti, mutta kuitenkin niin, että kirjan päähenkilöön Kineen on helppo samaistua ja ymmärtää hänen kokemuksiaan. Kinessä voi nähdä itsensä ja löytää samoja inhon kohteita sekä huomata yhtäläisyyksiä omaan aiempaan tai jopa nykyiseen käytökseensä, mikä aiheuttaa satunnaista itsekseen naurahtelua, kun ymmärtääkin yhtäkkiä, miltä on täytynyt kuulostaa aikuisen korviin, kun on käyttäytynyt samalla tavalla.

Kirja käsittelee paljon Kinen ajatuksia ja onkin siten kaiken hauskan keskellä myös melko syvällinen. Kinen pään ulkopuolella tapahtuvat asiat eivät lopulta tunnu yhtä merkittäviltä kuin henkinen kasvu, jota kirjassa käydään läpi. Juoni tukee tätä hyvin ja antaa sille tilaa samalla kuitenkin tuoden erityisen säväyksen maagisuutta.

Myös kirjan ulkonäkö on upea ja juuri täydellinen Kuplalle. Se kuvastaa hyvin tarinaa, ja jos katsoo tarkemmin, voi aivan ensimmäisillä sivuilla huomata elämän vuoristoradan, jossa on ylä- ja alamäkiä sekä huimia kaarteita. Kirjan kirjoittanut Siri Pettersen onkin myös graafinen suunnittelija, joka on suunnitellut kaikkiin kirjoihinsa kannet itse.

Jos on aiemmin lukenut Siri Pettersenin Korpinkehät-trilogian, voi aluksi yllättää hyvin erilainen tunnelma, joka Kuplassa on. Kirja saattaa muutenkin aluksi vaikuttaa siltä, että se olisi suunnattu nuoremmille lukijoille, eikä esimerkiksi 15-16 vuotiaalle, mutta kirjasta pystyy tämänkin ikäisenä nauttimaan suuresti.