Kritiikissä Topelius-ehdokas: Valpuri Vaahteran maaginen korva

Anna Hallava: Valpuri Vaahteran maaginen korva.
WSOY 2017

Valpuri Vaahtera ei olekaan mikään perustyttö. Äiti on noita, tosin surkea sellainen, ja isä, kukapa muukaan, kuin itse Viikatemies. Ja tietysti juuri Valpurin isän täytyy kirjoittaa ällöromanttisia rakkausromaaneja. Sitten soppaan laitetaan vielä jumppatrikoissa heiluva isoveli, joka pussailee salaa tyynyjä. Miten tällaisen perheen omistava tyttö voisi olla normaali?

Niinpä, ei mitenkään. Vielä kun poskeen ilmestyy järkyttävä finni, juuri kun koulun söpöin poika voisi kiinnittää huomionsa Valpuriin. Lopulta on pakko tukeutua äidin taikaliemeen, mutta eihän se finniin tepsi. Sen sijaan kaikki poikien ajatukset alkavat kaikua Valpurin päässä, ne kaikkein salaisimmatkin.

Valpuri Vaahteran maaginen korva kuulostaa kevyeltä kesälukemiselta, ja päiväkirjan muotoon kirjoitettu teos onkin hyvin helppolukuinen. Reilu parisataa sivua sisältävä romaani kuplii huumoria, mutta kansien sisään kätkeytyy myös vakavia aiheita koulukiusaamisesta syömishäiriöön.

Valpuri kamppailee tavallisten nuorten ongelmien kanssa, kunnes hän tutustuu luokkalaiseensa Sakariin. Sakari on ärsyttävä ja välillä myös epäystävällinen, mutta vähitellen Valpurille selviää, että Sakari tarvitsee kipeästi apua. Joskus täytyy osata luopua jostakin omasta unelmasta, uudesta tai vanhasta, voidakseen auttaa ystävää. Loppujen lopuksi se läheisen hyvinvointi on kaikkein tärkein, vaikka sen päätöksen tekeminen voi aluksi satuttaa. Kuitenkin Valpurikin tajuaa, että se oma unelma ei sittenkään ollut ihan sitä, mitä aluksi oli toivonut.

Hallavan teksti vie lukijan mukanaan ja on hyvin samaistuttavaa. Hän osaa käsitellä myös vakavia aiheita huumorin kautta, vaikka ne eivät kirjan pääasia olisikaan. Todella ajankohtainen kirja varmasti melkeinpä jokaiselle, koulukiusaaminen kun tuntuu olevan aina vähän sellainen ikuisuuskysymys.