Yksinäisyys sattuu

Salla Simukka: Jäljellä, Tammi 2012

Sanat soljuvat paperilla sivulta toiselle, kuin kultainen puro. Sinne tänne tiputellut Grimmin veljesten sadut luovat taianomaista tuntua. Kielikuvat ja rivien välit tähdittävät tekstiä. Salaperäinen kerronta tihkuu jännitystä. Kirjoitustyyli uppoaa minuun ihan täysin.

Emmi tuntee itsensä näkymättömäksi. Hän on 15–vuotias potentiaali. Ei mitään. Muut kohtelevat häntä kuin ilmaa. Pikkusiskon ihailevat katseet tuntuvat kaukaiselta, kuin unelta. Mutta Emmillä on suunnitelma, jota hän on työstänyt jo pitkään. Hän haluaa olla taas näkyvä. Hän haluaa, että hänet muistetaan tyttönä, joka katosi.

Emmi herää. Missään ei ole ketään. Kaikki talot ja kadut ovat tyhjillään. Autio näkymä hukuttaa hänet. Ainoastaan tuuli kulkee pitkin yksinäisiä teitä. Koko
Tampere itkee tyhjyydestä. Hän on yksin.

Joku tulee pelastamaan Emmin, eikä hänen tarvitse olla enää yksin keskellä kaoottista kaupunkia. Hän on varma siitä. Toistaen sitä itselleen hän jaksaa. Joku tulee ja selittää, mitä on tapahtunut ja Emmi näkee taas perheensä. Mutta kukaan ei tule. Jopa eläimet ovat kadonneet, kuin niitä ei olisi koskaan ollutkaan. Ensin tulee viha. Suru. Pelko. Ahdistus. Sitten hän lakkaa välittämästä. Päivät kuluvat yksi kerrallaan. Ne muuttuvat viikoiksi.

Juna-aseman ovi pamahtaa auki. “Onko täällä helvetissä tosiaan joku muukin, kun mä?” Tummakiharainen tyttö ilmestyy laiturille Emmin eteen.

Kirjailija pääsee ihon alle. Jos olet lukenut Salla Simukan teoksia aiemmin, niin tiedät mihin hänellä on valmiudet. Kirja käsittelee yksinäisyyttä ja ystävien merkitystä kauniilla kertomuksella. Siirtäessään aitoja tunteita paperille Simukka on joutunut asettumaan täysin nuoren päähenkilön asemaan voidakseen luoda jotain koskettavaa.

Tapa, jolla kirja pitää otteessaan on sietämätön. Epätietoisuus kulkee mukana koko pitkän matkan. Se tekee sinuun tyhjiä aukkoja, jotka ainoastaan kirja voi täyttää,
mutta ei aivan kokonaan. Tyhjyys saattaa jäädä asumaan sinuun vielä hetkeksi kirjan jälkeenkin. Lupaan, että se saa päähäsi aikaan sellaisen tunteiden sekamelskan, jota on ihan heti vaikea selvittää. Hengitä syvään ja mene hakemaan jatko-osa.

Lue myös arvio Salla Simukan teoksesta Toisaalla