Laura Haimila: ”Lukeminen on perusedellytys, jos työskentelee mediassa.”

, 18. joulukuuta 2017

Kerro hieman itsestäsi ja suhteestasi lukemiseen.

Olen 29-vuotias median sekatyöläinen. Työskentelen tällä hetkellä Ylellä nuorisomedia Kioskin tuottajana.

Nuorena luin vähemmän, mutta lukeminen on sittemmin lisääntynyt ja pyrin lukemaan mahdollisimman paljon. Erityisesti tietokirjallisuus on mieleeni.

Mikä kirja on tehnyt sinuun vaikutuksen, ja miten?

Marja Björkin nuorten kirja Poika. Se oli ensimmäinen lukemani kirja transihmisyydestä. Siinä oli jotain poikkeuksellista.

Mikä on ollut mieleenpainuvin lukukokemus tai muisto kirjoihin ja lukemiseen liittyen?

Tulee mieleen hetki, kun luimme kumppanini kanssa kirjaa yhdessä. Ääneen ja kummatkin vuorollaan. Oli kiva lukea ääneen ja taas vuorostaan kuunnella kirjaa toisen lukemana. Kirja oli Selja Ahavan Ennen kuin mieheni katoaa.

Kehen kirjan henkilöön olet samaistunut eniten?

Olen aina kaivannut kirjoihin ja tarinoihin laajempaa representaatiota. En muista samaistuneeni koskaan kovinkaan voimakkaasti mihinkään kirjan hahmoon.

Olet tubettaja, toimittaja ja juontaja. Onko lukemisesta ollut nykyisessä työssäsi hyötyä?

Lukeminen on perusedellytys, kun työskentelee mediassa ja varsinkin kun toimin uutis- ja ajankohtaismediassa.

Ketä tubettajia itse seuraat, onko vinkkejä mielenkiintoisista, nousevista nimistä?

Itse seuraan paljon kansainvälisiä tekijöitä, kuten Casey Neistat ja Jon Olsson. Suomalaisista tekijöistä mainitsisin Timo Wilderness, Jaakko Keso sekä Kalenterikarju.

Toimit myös mm. Sannin kiertuemanagerina. Mikä merkitys itsellesi on laulujen sanoituksilla, minkälaisena ja miten itse koet musiikin ja sanojen suhteen?

Minulle kotimaisessa musiikissa korostuu erityisesti sanoitusten tärkeys. On upeaa nähdä miten suomenkieltä käytetään musankirjoituksessa. Lyriikat on ehdottomasti ensimmäisiä asioita, joihin musiikissa kiinnitän huomiota.

Olet puhunut paljon sukupuolivähemmistöjen puolesta. Millaisia vinkkejä antaisit nuorille jotka kamppailevat sen kanssa, tuleeko olla ja toimia kuten kaikki muut ja mistä saisi rohkeutta olla oma itsensä?

On vaikea antaa ohjeita ja neuvoja miten tulisi toimia. Sukupuolivähemmistöjen kokemukset ovat niin yksilöllisiä, joten mun on vaikea sanoa miten tulisi toimia. Olen itse pyrkinyt kuuntelemaan, kohtaamaan ja juttelemaan seuraajieni kanssa heidän kokemuksista ja sanoisin, että näistä itselleni tärkein tehtävä on ollut kuunteleminen. Ehkä siis toivon kaikille voimaa ja rohkeutta puhua sukupuolikokemuksista läheisilleen ja saamaan sitä kautta voimaa.

Edelliseen liittyen: oletko kokenut että jostain kirjasta tai muusta tekstistä on ollut sinulle apua erilaisuuden hyväksymisessä tai oletko oppinut ymmärtämään joitakin ihmisiä tai asioita paremmin kirjallisuuden kautta? 

Erilaisuuden sijaan puhuisin jokaisen yksilön erityisyydestä. Kaikki kun ollaan niin kovin erilaisia. Uskon, että erityisimmät tarinat olen lukenut aikakauslehtien tai Hesarin sivuilta.

Top3 kirjavinkkisi:

1. Laura Gustafsson – Huorasatu

2. Miika Nousiainen – Vadelmavenepakolainen

3. Koko Hubara – Ruskeat tytöt

Lukeminen on… hyväksi!