Kirja-arviot
24.4.2023
|
Juhi Juntura, 16v

Itämeri-mysteeri ratkeaa

Leena Paasio: Bengstkär itä kahdeksan, WSOY 2023.

kansikuva, purjevene, meri, ihminen

“Myrskyvaroitus merenkulkijoille läntisellä Suomenlahdella: Odotettavissa huomiseen iltapäivään saakka lounaanpuoleista tuulta kolmesta viiteen metriä sekunnissa.” Näin alkaa Leena Paasion uunituore mukaansatempaava nuortenromaani Bengtskär itä kahdeksan, joka on jatkoa viime syksynä ilmestyneelle Harmaja luode seitsemälle. Esikoisosassa alkunsa saanut mysteeri päähenkilö Eetun äidin katoamisesta alkaa vähitellen selvitä. Luvassa on jälleen kuohuntaa niin purjehduksen kuin myös ihmissuhteiden saralla.

Pitkään sairaslomalla ollut Eetu palaa takaisin koulun penkille ja purjehduksen pariin. Hänen pahin kilpakumppaninsa Rasmus on kamppaillut tunneasioidensa kanssa ja taistelee niitä vastaan. Olympiatason purjehtijaisä painostaa poikaansa purjehdustreeneissä, vaikka perheen sisälläkin on omat ongelmansa. Rasmuksen isoisä on huonossa hapessa, eikä hän eläisi enää kauaa. Paikka omassa perheessä ja sieltä tuleva paine saavat Rasmuksen tuntemaan itsensä epävarmaksi. Mikään ei tunnu riittävän, aina vaaditaan vain lisää. Suvun perheyrityksen toiminnasta alkaa romaanin myötä paljastua mitä hämärimpiä seikkoja, joita nuoret yrittävät yhdessä selvittää. Miten kauan yhtiön kulissit pysyvät pystyssä ja jäljet peitettynä? Juonenkäänteet huipentuvat Bengtskärin majakkasaarella.

Toisin kuin ensimmäisessä osassa on tämän kirjan tapahtumat kerrottu Eetun sijaan Rasmuksen näkökulmasta. Rasmus esiintyi ensimmäisessä osassa varsin ylimielisenä ja kultalusikka suussaan syntyneenä pärjääjänä, jolle tärkeintä elämässä oli menestyä. Kuitenkin tämän kirjan myötä Rasmuksesta alkaa paljastua uusi piirteitä ja alkaa näyttämään siltä, ettei hän olekaan niin itsevarma kuin on antanut ymmärtää. Eetu puolestaan on palannut takaisin lukioarkeen oltuaan pitkään uupumuksen takia pois koulusta ja treeneistä. Vaikka hän onkin pystynyt toipumaan, kaivertaa äidin kohtalo häntä edelleen, eikä hän vieläkään ole vakuuttunut hukkumisonnettomuudesta. Eetun isä on alkanut ottaa vastuuta perheen arjesta enemmän, mikä on auttanut Eetua keskittymään paremmin omaan elämäänsä. Hänestä on kuoriutunut itsenäinen poika ja huipputasoinen purjehtija, joka kerta toisensa jälkeen onnistuu päihittämään kilpakumppaninsa Rasmuksen.

Luettuani sarjan ensimmäisen osan aloin jo innolla odottaa seuraavan ilmestymistä. Aivan aluksi kertojan vaihtuminen hämmensi minua, sillä en heti ymmärtänyt kertojan vaihtuneen. Nopeasti kuitenkin huomasin sen olevan Rasmus, ja tämä osoittautui kirjan juonen kannalta nappivalinnaksi. Ehdoton suosikkihahmoni tässä kirjassa onkin Rasmus, ja oli hyvin mielenkiintoista kuulla tapahtumat tämän moniulotteisen ja kiinnostavan pojan näkökulmasta. Kirjassa on myös useita sivuhenkilöitä, joilla heilläkin on oma tärkeä roolinsa tarinassa, ja kaikki he ovat persooniltaan hyvin erilaisia, mikä antaa kirjaan kivaa twistiä.

Kirjaparin molemmat osat antavat Rasmuksesta hyvin toisistaan eriävät kuvat, ja kakkososassa aika ajoin minun kävi jopa Rasmusta sääliksi, kun taas ykkösosassa sääliä tunsin enemmänkin Eetua kohtaan. Kirjassa onkin mielestäni tärkeä opetus, että ketään ei tule arvioida vain ensivaikutelman perusteella eikä kaikki välttämättä ole sitä, miltä ulospäin näyttää. Rasmus on hyvä esimerkki siitä, että hänen annetaan ymmärtää tarinan alussa olevan kaikin puoli täydellinen: hänellä on rikkaat vanhemmat ja yrityksen kautta turvattu tulevaisuus, hän on suosittu ja lahjakas purjehtimaan. Tämä kirja kuitenkin osoittaa, että Rasmus todellisuudessa on jo pitkään kamppaillut tunteidensa kanssa perheensä painostaessa häntä olemaan tietynlainen. Onneksi kuitenkin hänen oma äitinsä on tajunnut, millainen poika oikeasti on, ja tukee häntä valinnoissaan. Nuoren tunnevaihtelua ja -kamppailua onkin kirjassa kuvattu taitavasti ja todenmukaisesti. Voisikin sanoa, että kirja kertoo hyväksytyksi tulemisesta. Uskon, että moni nuori, joka kamppailee samanlaisten ajatusten kanssa, pystyy samaistumaan kirjan teemoihin. Rasmuksen ihastuminen kuvataan kirjassa ihanalla tavalla, vaikka niin ei aluksi annetakaan ymmärtää, vaan lukijalle annetaan ensin aikaa tulkita. Kirja rikkookin rohkeasti tyypillisen ihastumistarinan stereotypiaa, mikä mielestäni antaa kirjalle suloisen säväyksen. Ihastumiskuvio tuo mukanaan myös onnellisuuden vivahteita muuten synkähköjen tapahtumien keskelle. Kirjapari kertoo osittain myös Rasmuksen kasvutarinan ihmisenä kohti hänen todellista omaa itseään pois siitä Rasmuksesta, joka ensimmäisessä osassa esiintyi.

Kaikin puolin Bengtskär itä kahdeksan on erinomaisen onnistunut jatko-osa. Tarina jatkuu sujuvasti, vaikkakin kirjoilla on ajallisesti väliä jonkin verran. Tämä kirja on edeltäjänsä tapaan mukaansatempaava ja vetävä romaani, joka on mielestäni kuitenkin vielä sitäkin parempi. Kertojan vaihto on tehty onnistuneesti, ja se on kerronnallisesti juonenkäänteiden kannalta toimiva. Ykkösosa kertoo ikään kuin Rasmuksesta Eetun näkökulmasta ja kakkososa taas päinvastoin. Kertojavaihdos paljastaa, millainen Rasmus todella on. Myös hänen motiivinsa paljastuvat jatko-osassa, ja siten ymmärsin, miksi Rasmus toimi ensimmäisessä kirjassa niin kuin toimi. Paasio on onnistunut erinomaisesti kuvaamaan nuoren tunnetiloja ja sitä, millaisen muotin ympäristö asettaa nuorille, jotka muutenkin saattavat olla epävarmoja itsestään ja seksuaalisuudestaan. Kirjassa kuvataan myös samaistuttavalla tavalla menettämisenpelkoa, kun Rasmus pohtii, mitä hänen ja Eetun väleille tapahtuu, kun Eetun äidin katoamisen ympärille rakentunut vyyhti alkaa vähitellen selvitä. Mysteeri alkaa selviämään ja jännitys tiivistyy. Juonenkäänteet pitävät lukijan hyvin mukana, ja mitä enemmän alkaa selvitä, sitä pidemmälle haluaa lukea. Bengtskär itä kahdeksan kertoo oman tarinansa, kuitenkin niin, että yhdessä Harmaja luode seitsemän kanssa ne muodostavat mielenkiintoisen, jännittävän ja hienon tarinakokonaisuuden, joka on antoisaa luettavaa.

← Takaisin
seuraa meitä