Kylmäksi jättävä seikkailu Lapissa

A.R. S. Horkan Jäätävää (Tammi 2022) on osa Nordic Horror -sarjaa, josta olen aiemmin lukenut Kellopelikuiskaajan. Ihan ensimmäiseksi on sanottava, että en taida olla kirjan kohdeyleisöä, vaikka kovasti kauhusta ja fantasiasta pidänkin.

Kirjan premissi on kohtalaisen yksinkertainen, mikä toimii ehkä kirjan eduksi: vanhempansa menettänyt Armas viedään orpokotiin syrjäseudulle, jossa hän tapaa Seita-nimisen tytön, joka suunnittelee pakoa orpokodista. Selviää, että ihmisten maailmaan on tunkeutunut erilaisia demoneita, jotka vievät lapsilta – erityisesti orpolapsilta – tunteita. Romaani esittelee lukijalleen kavalkadin erilaisia demoneita, joista Armaan on selvittävä, tavalla tai toisella.  

Romaanin kerronta tuntuu paikoittain hyvin montaasimaiselta. Lyhyessä ajassa kuluu monta vuotta ja Armas kasvaa lapsesta teiniksi. Tilanteet vaihtuvat nopeasti ja niistä on välillä vaikea saada otetta, ja Armas tuntuu kertojana etäiseltä. 

Jäätävää käsittelee tunteita ja niiden puutetta, ja sitä, kun joskus tuntuu siltä, että olisi parempi, jos tunteita ei olisi ollenkaan. Romaanin demoni voi tehdä toiveesta totta, mutta onko se todella parempi vaihtoehto? 

”… Ilman rakkauttasi sinulla ei riitä myötätuntoa ystävällesi.” (s. 163) 

Romaani on konseptuaalisesti kiinnostava, ja sen taistelukohtaukset on kirjoitettu ihan miellyttävästi, vaikka ne ovatkin kohtalaisen lyhyitä. Ihmissuhteiden esittämisen saralla se nojaa tuttuihin trooppeihin, jotka kyllä toimivat tarinan kontekstissa, mutta eivät ole mitenkään erityisen ihmeellisiä. Lukija osaa kohtalaisen nopeasti päätellä, mitä romaanissa tulee ihmissuhteiden saralla tapahtumaan. Muutama kiinnostava oivallus romaaniin kuitenkin mahtuu. 

Tämä romaani soveltuu todennäköisesti paremmin nuoremmille lukijoille. Se on helppolukuinen ja helposti ymmärrettävä, ja sen viesti tunteiden merkityksestä on tärkeä.