Tuletko leikkimään?

Martta on nuori aikuinen, joka asuu yksin isoisänsä vanhassa omakotitalossa hieman syrjäisellä seudulla. Punaisen omakotitalon etupiha on tilava. Pihan ja tien välissä on kuusiaita, joka tuo Martalle turvallisuuden tunnetta, sillä kukaan tieltä ei näe sisälle. Isoisä on aikoinaan rakentanut talon, joten siinä ei ole asunut ketään muita, kun isoisä perheensä kanssa ja nyt Martta. Talon ympäristöä on vartioinut valvontakamerat aina, eikä lähistölläkään ole koskaan tapahtunut mitään normaalista poikkeavaa. Naapurin kissa saattaa sytyttää pihavalon kävelemällä kuistilla, mutta siihen Martta on tottunut.

On perjantai-ilta ja Martta istuu sohvalla katsoen Netflixiä. Sarjassa on jännittävä kohta kesken ja puhelimen viestiääni säikäyttää Martan niin, että jäätelöpurkki lipeää kädestä lattialle. Hän ottaa puhelimen käteensä ja katsoo viestin: “Tuutko leikkimään?” Viesti on lähetetty salatusta numerosta. Martta katsoo viestiä ja hänen sykkeensä nousee pelon seurauksena. Viestiin hän ei vastaa, mutta nousee katsomaan, jos pihavalo olisi syttynyt. Liiketunnistin on herkkä, ja menee päälle pienestäkin liikkeestä. Valo on pimeänä, eikä pihalla näy ketään, joten Martta antaa viestin olla ja uskoo sen olevan jonkinlainen pila. Nukkumaan mennessä hän pyörii sängyssä miettien keneltä viesti olisi voinut tulla. Lopulta hän kuitenkin nukahtaa.

Viikkoa myöhemmin iltalenkille lähtiessä Martta huomasi ulko-ovella DVD-kotelon. Kotelon kannessa on tikkukirjaimin tussilla kirjoitettu: “Tuutko leikkimään?”. Tekstin näkeminen saa Martan taas ahdistumaan, sillä hän luuli pilan jääneen siihen yhteen viestiin. Lenkille lähtemisen sijaan hän kävelee olohuoneeseen katse liimautuneena levyn koteloon. Kansissa ei ole mitään muuta kuin tussilla kirjoitettu teksti. Pelosta huolimatta Martan uteliaisuus on niin suuri, että hän päättää kuitenkin katsoa, mitä levyllä on. Televisio käynnistyy ja levy lähtee pyörimään. Talosta sammuu kaikki valot ja Martta säikähtää sitä, mutta ei kuitenkaan laita niitä takaisin päälle. Televisiosta alkaa kuulumaan musiikkia ja video on epätarkka. Siitä erottaa joukon ihmisiä tanssimassa piirissä. Martta istahtaa sohvalle ja videon kuva tarkentuu. Ensiksi hän kiinnittää huomiota siihen, että ihmiset ovatkin pieniä lapsia. Lapsia vitivalkoisissa vaatteissa. Lasten kasvot ovat ilmeettömiä ihan kuin nukeilla, mutta he hyräilevät musiikin tahtiin ja tanssivat piirissä pitäen toistensa käsistä kiinni. Seuraavaksi Martta huomaa, että video on hänen etupihaltaan kuvattu. Kamera osoittaa taloa niin, että etupiha, kuisti ja ulko-ovi näkyvät.

Martta seuraa videota sivusilmällä samalla, kun avaa puhelimestaan apin, jolla voi seurata valvontakameroiden videokuvaa. Hän katsoo pikakelauksella videoita läpi, mutta etupihalla ei näy ketään muita, kuin hän itse. Martta huomaa samalla puhelimen yläreunasta, että videon käynnistämisestä on vierähtänyt kolme tuntia ja kello on lähes kaksi yöllä. Hän ei ymmärrä miten aika on vain siirtynyt eteenpäin, koska videossa ei ole tapahtunut vielä mitään.

“Tuutko leikkimään?” yksi lapsista kysyy ja koko rinki pysähtyy. “Martta, tuutko leikkimään?” lapset sanovat yhteen ääneen ja kääntyvät katsomaan kameraa kohti. Martta pidättää hengitystään ja toivoo, että kuuli vain omiaan. “Martta, Martta, Martta!” ja “Tuutko leikkimään?” lapset huutavat yhteen ääneen ja toistensa päälle useita kertoja. Musiikki voimistuu lasten huudon tahtiin ja melu on niin kamala, että Martta alkaa itkemään pelosta. Hän yrittää sammuttaa tv:tä, mutta se ei vain sammu. Pelon aiheuttamassa sekavassa tilassa Martta yrittää soittaa ystävilleen, jos voisi mennä jonkun luokse loppu yöksi. Hän tietää, etteivät he välttämättä vastaa tähän aikaan, mutta puhelut eivät mene edes läpi. Martta yrittää lähettää myös viestejä, mutta nekään eivät mene läpi. Hän on peloissaan, mutta yrittää silti soittaa tuloksetta.

Oveen koputetaan hennosti, ihan kuin lapsi pääsiäisenä virpomaan tullessa. Martta pelkää niin kovin, ettei uskalla avata ovea. Isoisä on asentanut ovisilmän, joten Martta katsoo siitä. Ulkona ei näy ketään, mutta heti kun hän kääntää katseensa ovisilmästä huuto jatkuu. Huuto kuuluu oven takaa yhtä isona kaaoksena kuin tv:stä. Martta lähtee vapisevin askelin juoksemaan vessaa kohti. Hän lukitsee oven perässään ja kaatuu seinää vasten istumaan. Nyt huuto kuuluukin jo vessan oven takaa. “Martta, Martta, tuutko leikkimään?” lapset huutavat edelleen toistensa päälle tauotta. Martta näkee kyynelten välistä, kun ovenkahva liikahtaa. Hän peittää korvansa, painaa päänsä polviaan vasten ja kuiskaa itkien: “Olkaa kilttejä ja lopettakaa jooko”.