Lääkettä matkakuumeseen ja romantiikannälkään

Casey McQuiston: Päätepysäkki (Suom. Johanna Auranheimo ja Kaisa Kattelus, Tammi 2024).

Casey McQuiston nousi suosioon erityisesti TikTok-somealustalla huippusuosituksi tulleella esikoisromaanillaan Punaista, valkoista ja kuninkaansinistä. Kirjailija jatkaa osittain samoista teemoista toisessa romaanissaan Päätepysäkki, kertoessaan romanttissävytteisesti nuorten aikuisten elämästä, laajaa sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuutta unohtamatta.

23-vuotias August muuttaa New Yorkiin kaivatessaan paikkaa, jossa voi hävitä massaan ja unohtaa menneisyyden mysteerit. Lapsuutta ja nuoruuttakin varjostanut arvoituksellisuus palaa kuitenkin Augustin elämään ”metrotytön” eli salaperäisen, mutta puoleensavetävän Janen muodossa. Edes kämppikset eivät jätä rauhaan, vaan värikkäät ja omalaatuiset asuintoverit tuovat uuden tuulahduksen arkeen ystävyyden myötä. Kun August löytää työpaikaltaan kuvan, joka on otettu lähes 50 vuotta sitten, mutta jossa kummallisesti poseeraa uusi metroihastus täysin samannäköisenä kuin vielä eilen, alkaa päähenkilön tarkkaan suunniteltu elämä heittää kuperkeikkaa mitä ihanimmalla tavalla.

Päätepysäkin hahmot ovat ihanan moninaisia ja mielenkiintoisia kaikkine virheineen. Vaikka henkilöissä on omat sotkuiset ja epämiellyttävät puolensa, kirjassa ei silti moralisoida heidän toimintaansa. Ainoa hahmo, joka jää hieman etäiseksi, on Augustin äiti Suzette. Hänelle ei tunnu kehittyvän persoonaa alati kiireisen ja lapsensa huomiotta jättävän äiteyden lisäksi. Olisi ollut hienoa nähdä Suzeten ja Augustin keskustelevan kasvokkain ja antavan molemminpuoliset anteeksipyynnöt.

Tämän äiti-tytär suhteen sijaan lopussa keskityttiin lähinnä jopa kiireenomaisesti vain Janen ja Augustin rakkauteen. Muutenkin tuntui, että kirjassa oli niin monta eri juonikuviota metrotytön scifimäisestä pelastamisoperaatiosta pannukakkupaikan elvyttämiseen ja sedän menneisyyden selvittämiseen, että tärkeimmät ja herkkyyttä vaativat tilanteet ylitettiin kiireellä yksityiskohtiin tarttumatta.

Yksi lukijasta riippuva kysymys on se, että kaipaako pääosin romanttisista kirjoista realistista kuvausta elämästä. Päätepysäkissä saattaa häiritä tapa, jolla lähes kaikki asiat asunnosta ihaniin ystäviin ja työpaikkaan vain putoavat päähenkilön syliin. Toisaalta jos etsii elämänmyönteistä ja positiiviselle mielelle saavaa kirjallisuutta, ei välttämättä kaipaa pitkiä selityksiä vuokra-asunnon löytämisen vaikeudesta ja tuhansista ”valitettavasti emme tällä kertaa valinneet sinua” -viesteistä.

Yksi romaanin vahvuuksista on selkeästi laaja sukupuolen- ja seksuaalisuuden monipuolisuuden kuvaaminen. Vaikka päähenkilöiden suhde on rakkaudentäyteinen, ei kirjailija silti vaivu utooppiseen kuvaukseen, jossa ympärillä oleva maailma kohtelisi samaa sukupuolta edustavien suhdetta täysin tasa-arvoisesti.

Vaikka pidänkin vieraskielisen kirjallisuuden kääntämistä suomeksi ehdottoman arvokkaana, jäi Päätepysäkin lukemisen jälkeen pieni arvelus, olisiko kieli ja termistö sekä niin sanotut ”slangisanat” toimineet paremmin alkuperäiskielellä, eli englanniksi. Sanoisin, että teos toimii hyvin, kun kaipaa lääkettä New York -matkakuumeeseen ja romantiikannälkään. Jos ei kuitenkaan siedä yliluonnollisia juonenkäänteitä, kannattaa tämä romaani jättää hyllyyn, sillä hieman yllättävästikin: niiltä ei todellakaan säästytä!