Säeromaaneja
Säeromaani on melko uusi kaunokirjallisuuden laji. Se nousi maailmalla tietoisuuteen 2010-luvulla nuorten aikuisten kirjallisuuden suosion kautta. Säeromaanissa teksti on jaettu lyhyiksi säkeiksi riveille ja kerronta etenee soljuvasti. Sen suomenkielisen termin esitteli Anneli Kanto englanninkielisestä nimestä Verse novel tai novel in verse. Ensimmäinen suomalainen säeromaaneja julkaissut kirjailija on Kirsti Kuronen. Esimerkiksi J. S. Meresmaa ja Veera Salmi ovat kirjoittaneet suomeksi säeromaaneja nuorille.
Säeromaanin lukeminen tuntui ensin hieman hassulta, mutta nopeasti sanojen lennokkaaseen muotoon tottuu. Säkeisiin jaetun tekstin vuoksi ne ovat myös nopealukuisia. Tässä jutussa kerron tarkemmin kahdesta säeromaanista. Vaikka nämä kaksi romaania muistuttavat toisiaan melko paljon, suosittelen tutustumaan myös laajemmin säeromaaneihin. Niitä on hyvin monenlaisia ja monista aiheista, joten kaikille löytyy varmasti mieluisaa luettavaa.
Sarah Crossan, Kuunnousu (suom. Kaisa Kattelus, S&S 2020)
Kun tietää päivän jolloin isoveli kuolee, on kai pakko tehdä jotain. Vaikka ei olisi nähnyt isoveljeään kymmeneen vuoteen. Vaikka tämä istuisi telkien takana syytettynä murhasta. Kuolemaantuomittuna, odottamassa teloitusta. Joe lähtee kotoaan Staten Islandista Teksasin polttavaan helteeseen Wakelingiin tapaamaan veljeään Ediä. Vailla rahaa, vailla asuinpaikaa tai työtä. Perhettä Edin lisäksi Joella on vain sisko Angela, joka on jumissa työssään, ja Karen-täti, jonka mielestä Joen ei olisi pitänyt lähteä. Hän on siis omillaan. Autonromua korjaamalla Joe yrittää ansaita työpaikan ja siinä sivussa tutustuu Nelliin. Tyttöön, joka vakuuttaa, että hänen ei pitäisi puhua tälle. Niin, ja sitten on tietenkin tapaamiset vankilassa.
Kuunnousu on hyvin vaikuttava ja ajatuksia herättävä kirja. Kirja kertoo Yhdysvalloissa tänäkin päivänä joissain osavaltioissa laillisesta kuolemantuomiosta. Tarina on fiktiivinen, mutta sitä lukiessa huomaa ajattelevansa, onko tämä jollekulle ollut todellisuutta. Kirjan juoni on mielenkiintoinen ja koskettava. Vakavasta teemasta huolimatta se ei ole liian synkkä. Juoni taas pitää otteessa aivan kirjan viime hetkiin saakka, ja kirja jätti jäljen sydämeen.
Jason Reynolds, Minuutin mittainen ikuisuus (suom. Niko Toiskallio, Otava 2021)
Säännöt. Shawn, isoveli, opetti ne Willille. Älä itke. Älä vasikoi. Kosta. Ja nyt Shawn on kuollut. On Willin vuoro noudattaa sääntöjä. Will on minuutin mittaisella hissimatkalla alas katutasoon. Ase painaa ikävästi selkään, mutta vielä enemmän painaa sydän. Ikuisuudelta tuntuvan matkan aikana ajatukset juoksevat tuhatta ja sataa ja hissi täyttyy tupakansavusta ja yllättävistä jälleennäkemisistä. Kun aloitin lukemaan tätä kirjaa, mietin, miten on mahdollista, että tapahtumat sisältyvät yhteen minuuttiin? Ajattelin, että kirjan täytyy olla tylsä. Olin väärässä. Kirjan juoni nappaa mukaan hyvin nopeasti, eikä kirjaa malttaisi laskea käsistä. Haluaa vain tietää, miten lopussa käy. Kymmenen sekunnin aikana ehtii tapahtua vaikka ja mitä, joten kaikki etenee hyvin nopeasti, eikä koskaan voi arvata, mikä yllätys seuraavasta kerroksesta putkahtaa.