Holly Blackin Julma prinssi (suom. Suvi Kauppila, Karisto 2024) on huippusuositun Ilman väki -sarjan aloitusosa, New York Times –bestseller, TikTok –sensaatio ja kohtalaisen hyvä kirja. Alkuteos The Cruel Prince julkaistiin vuonna 2018.
Kun Jude oli vasta nuori tyttö, hänen vanhempansa murhattiin ja hänet sisarineen kaapattiin kotoaan viereiseen todellisuuteen, keijujen maailmaan. Hän on elänyt tuossa paikassa jo kymmenen vuotta, ja on jopa oppinut rakastamaan vanhempiensa tappajaa, uutta isäänsä. Jude tahtoisi päästä ritariksi, mutta ennen sitä hänen on selvittävä muista ongelmistaan, kuten kuolevaisuuden rajoitteista ja kiusaavasta prinssistä. Jude saa kuitenkin huomata, ettei häntä ritariksi kelpuuteta, vaan hänen varalleen on muita suunnitelmia. Pian Jude vedetään mukaan kuninkaallisten verta ja valheita pursuavaan valtapeliin. Eikä hän vihaa sitä.
Kirjan alku oli vaikeaa luettavaa. Black on liittänyt alkuun tarpeettoman ja kirjan tyyliin sopimattoman prologin, jonka jälkeen seuraa lähes sata sivua silkkaa infodumppausta. Olin tästä yllättynyt, koska olen lukenut ennenkin Holly Blackin tuotantoa ja tiedän, että hän pystyy parempaan. Taistelin siis kirjan alkupuoliskon läpi, ja kuten arvelinkin, minut palkittiin. Kirjan loppupuoli tarjosi muun muassa arvaamattomia juonenkäänteitä ja upeaa, laajaa maailmanrakennusta, mikä osoittaa, miten hyvin Black on jälleen tehnyt taustatyönsä.
Teoksessa ilmenee jonkin verran toistoa sekä kliseitä, ja se on melko yksitasoisesti kirjoitettu eikä vaadi lukijalta suuria ponnistuksia. Tämä saattaa kokeneempaa lukijaa häiritä, mutta uskon, että nuorempia lukijoita eivät tällaiset tyyliseikat haittaisi – niin pitkään, kuin satunnainen seksiin viittaava kohtaus ja graafinen väkivalta eivät hätkäytä. Tiedän, että itse olisin vielä muutama vuosi sitten rakastanut tätä kirjaa.
Ei kirja kokeneemmalle lukijallekaan ajanhukkaa ole. Itse pidin kirjassa suunnattomasti (aiemmin mainittujen juonenkäänteiden ja hienon maailmanrakennuksen lisäksi) etenkin siitä, miten hahmot ja heidän välisensä suhteet kehittyivät tarinan edetessä.
Teos oli siis aluksi jokseenkin kuivaa luettavaa, mutta parani huomattavasti loppua kohden. Ja koska kirja on äärimmäisen menestyneen sarjan ensimmäinen, niin vielä parempaa on todennäköisesti edessä. Kirjaa voisi pitää jonkinlaisena äänenavauksena, josta todellinen kertomus vasta alkaa. Toivottavasti toinen osa suomennetaan pian. Ja toivottavasti siinä on yhtä kaunis kansi.