Pelkoa, rakkautta ja sirkushuveja

Annika Perkiön esikoisromaani Herra Wolterin karnevaali (Haamu, 2025) on maaginen kauhukirja, joka kertoo aikuislukiossa opiskelevasta Pajusta, jonka kotikylään saapuu salaperäinen sirkus, herra Wolterin karnevaali. Kun Paju vahingossa paljastaa tietävänsä, että sirkuksessa esiintyvät hirviöt ovat todellisia eivätkä vain rooliasuissa, hän saa työn hirviöiden taloudenhoitajana ja pääsee kurkistamaan pelottavan karnevaalin kulissien taakse.

Kirjan juoni on jännittävä ja koukuttava. Tapahtumat etenevät nopeasti ja vetävällä tavalla. Perkiö rakentaa tarinan taidokkaasti niin, että lukija saa jatkuvasti jännittää, mitä seuraavaksi tapahtuu. Kirjan jokainen käänne tuntuu merkitykselliseltä ja vie tarinaa eteenpäin. Pidin myös kerronnallisesta ratkaisusta, jossa näkökulma vaihtui pois Pajun näkökulmasta joka toisessa luvussa, sillä tällä tavalla lukijalle saatiin kerrottua asioita, joita Paju ei itse tiennyt.

Kirjan miljöö on hauska. Suurin osa tapahtumista tapahtuu herra Wolterin omistamassa kartanossa, joka on mielenkiintoinen tapahtumapaikka. Myös itse karnevaali on hauska, ja yleisesti pidin sirkusteemasta kirjassa.

Kirja ei ole yltiöpäisen pelottava tai varsinaisesti mässäile raaoilla yksityiskohdilla, vaikka perusasetelma itsessään onkin pelottava: Suomeen salakuljetetut hirviöt saavat ravintonsa ihmisten positiivisista tunteista. Kauhuelementit syntyvät enemmän hirviöihin liittyvän mysteerin ja psykologisen jännitteen rakentamisesta kuin suoranaisesta kauhusta tai väkivallan kuvauksista, vaikka sitäkin esiintyy.

Kirjassa käsitellään kauhun lisäksi myös muita teemoja, kuten ihmissuhteiden ongelmia, rakkautta ja mielenterveysongelmia. Tämä tuo tarinaan paljon syvyyttä ja merkitystä. Pidin etenkin siitä, miten kauhu limittyy Pajun mielenterveysongelmiin. Paju on kokenut aiemmin koulukiusaamista ja siksi tuntee olonsa ulkopuoliseksi kotipaikkakunnallaan. Hän samaistuu hirviöihin, joiden täytyy esittää ihmisiä, jotta heitä ei epäiltäisi. Kirjan sanoma onkin kaunis: jokainen ansaitsee tulla hyväksytyksi ja rakastetuksi omana itsenään huolimatta siitä, millainen on. Pajun matka itsensä hyväksymiseen ja oman paikkansa löytämiseen on yksi kirjan kantavista teemoista ja tuntui lukijana merkitykselliseltä. Pidin myös kirjan found family -teemasta.

Kirjan romanttisuus yllätti minut myös lukijana. Pajun rakkaussuhde yhteen hirviöistä on kirjassa yllättävän suuressa roolissa. Suhde on myös queer-suhde, vaikka se onkin hirviön ja ihmisen välinen. Tämä käänne tarinassa on yllättävä, mutta toimiva, ja hahmojen välistä suhdetta kuvataan koskettavalla tavalla kirjassa. Tietyllä tapaa suhde tuntuu silti “tabulta”, mutta arvostan sitä, että kirja käsittelee tällaisiakin asioita.

Herra Wolterin karnevaali on kaunis yhdistelmä kauhua sekä ihmissuhteiden ja mielenterveysongelmien pohdintaa. Sen koukuttava juoni, vahvat hahmot ja mielenkiintoinen miljöö tekevät siitä jännittävän ja kiinnostavan lukukokemuksen.