Elina Rouhiainen: ”Lukeminen laajentaa elämää: se voi olla sekä pakoa arjesta, mutta myös itsensä löytämistä

Elina Rouhiainen on helsinkiläinen kirjailija, jolla syttyi palo kirjoittamiseen jo ala-asteella. Rouhianinen tuli tutuksi kirjailijana koukuttavalla Susiraja-trilogiallaan. Pian häneltä ilmestyy uusi teos Muistojenlukija, joka aloittaa Väki-trilogian. Elina Rouhiainen on myös mukana Hel-YA tapahtumassa 5.8. ravintola Lämmössä! Liput täältä.

Minkälainen lukija sinä olet?
Olen ailahteleva lukija. Välillä ahmin kirjoja parissa päivässä, toisinaan taas menee viikkoja ilman, että saan mitään luettua. On kausia, jolloin luen paljon kevyttä kirjallisuutta, mutta välillä sitten innostun kokeellisesta runoudesta.

Mikä lukemisessa on parasta?
Lukeminen laajentaa elämää. Lukeminen voi olla sekä pakoa arjesta, mutta myös itsensä löytämistä. Rakastan sitä tunnetta, kun lukee lauseen, joka onnistuu täydellisesti tiivistämään omat ajatukset.

Kehen kirjan henkilöön olet samaistunut eniten?
Täysin samastuttavia hahmoja on lopulta aika vähän. Viime vuosilta mieleen on jäänyt Eleanor & Parkin köyhässä yksinhuoltajaperheessä kasvava Eleanor. Oma taustani ei ole yhtä raju, mutta samastun ulkopuolisuuden kokemukseen keskiluokkaisissa ympyröissä. Lisäksi minulla oli lukiossa samanvärinen tukka kuin Eleanorilla.

Minkä kirjan miljööseen haluaisit matkustaa?
Laini Taylorin Karou, savun tytär sai minut innostumaan Prahasta. Kirjassa hahmot käyvät usein goottihenkisessä kahvilassa ja olen toiveajatellut, että se olisi oikeasti olemassa. Pelkään pahoin, ettei niin ole.

Mikä kirja on tenhyt sinuun suuren vaikutuksen?
Sellaisia kirjoja on hurjan monia, mutta ainakin A.S. Byattin Riivaus sai lukioikäisen Elinan polvilleen silkalla taidokkuudellaan. Se on niitä kirjoja, joita lukiessaan ajattelee, että tämän on pakko olla totta.

Mikä on ollut mieleenpainuvin lukukokemus tai muisto kirjoihin ja lukemiseen liittyen?
Niin kuin monelle muullekin itseni ikäiselle, Harry Potterit olivat mullistava lukukokemus. Ne olivat ensimmäisiä kirjoja, jotka ostin omilla rahoilla. Kirjat ilmestyivät yleensä juuri sopivasti kesälomaksi ja muistan lukeneeni niitä aina aamuun asti.

Mikä on paras aika (ja paikka) lukea ja kirjoittaa?
Minulle yöt ovat aina toimineet parhaiten, vaikka muun elämän kannalta valvominen ei ole aina suositeltavaa. Paikalla ei ole koskaan ollut minulle suurta väliä, mutta jos saisin valita, lukisin kaikkein mieluiten vaahtokylvyssä.

Lukeminen on… koti.

Kuvat: Lauri Nevanlinna