Helena Waris: Linnunsitoja, Otava 2017
Helena Wariksen Linnunsitoja on dystopinen fantasiakertomus konevastaisten kapinallisryhmästä ja nuoresta naisesta Zemistä, joka päätyy kapinallisten joukkoon isoveljensä jäljessä. Kirjan maailma on jaettu Kuiluihin, joita hallinnoivat koneet, ja niiden ulkopuolisiin alueisiin, joilla asuvia kuitenkin uhkaa Koneen tuoman avun, kuten lääkkeiden, puute sekä saaristossa nouseva meri.
Zemi on lähdössä isoveljensä Jesberin kanssa pois Maharin Kuilusta, jossa he ovat asuneet koko ikänsä Koneen pitäessä järjestystä. Suuntana on meri ja kapinallisten tukikohta, jossa Koneet eivät kontrolloi ihmisten elämää. Jonkin ajan päästä tästä matkan pitäisi jatkua konevapaalle mantereelle Ammabariin.
Zemi jättää työnsä kylpylässä, jossa on työskennellyt melkein koko elämänsä ja palaa kotiin vain kuullakseen, ettei hänen veljensä olekaan tulossa mukaan saarelle. Jesberin täytyy, omien sanojensa mukaan, etsiä tyttöystävänsä, joka on ollut kateissa jo pitkään, mutta jota ei ole poistettu Koneen tietokannoista. Zemin on kuitenkin pakko lähteä merelle, kun helikopteri saapuu noutamaan häntä ja Thomia, joka on lähdössä Jesberin sijasta. Lähtö tarkoittaa poistoa Koneen tietokannoista heti kun pako huomataan, minkä jälkeen paluu tavalliseen elämään ei onnistu.
Myrskyisellä saarella sijaitsevalla majakalla konevastaiset pitävät yllä ainoaa viestintäkeinoa, jota Kone ei voi rajoittaa. Heillä on kyyhkyjä, jotka kuljettavat koodattuja viestejä kapinallisille eri Kuiluihin. Tutustuessaan majakan asukkaisiin Zemi pääsee hoitamaan lintuja, eikä veljen odottaminen tunnu enää niin kamalalta.
Linnunsitoja on mielenkiintoinen kertomus, jonka juoni rakentuu erikoisesti ihmisten välisiin suhteisiin. Henkilöt ovat helposti lähestyttäviä ja inhimillisen erehtyväisiä, mikä luo majakkasaaresta kotoisan paikan, jota lukija pystyy helposti täydentämään itse mielikuvillaan. Jos pitää fantasiakirjoista, joissa ei ole niin selkeää fantasialle tyypillistä juonenkulkua ja hahmoja, niin Linnunsitoja on oiva valinta.